Aseet vaikenivat – mutta eivät yhtä aikaa

Syksyn tullen armeija oli vahvempi kuin ennen suurtaistelujen alkua

 Suomen rintamajoukot saivat aamuyöllä 4. syyskuuta päämajasta käskyn, että tuli pitää lopettaa kello 7.00. Hetken kuluttua aikarajaa myöhennettiin vielä tunnilla.

Puna-armeija sen sijaan jatkoi sotatoimia vielä vuorokauden. Neuvostoliiton mukaan suomalaiset eivät täyttäneet aselevon ennakkoehtoja.

Suomalaiset arvelevat, ettei Suomi sanoutunut ajoissa julkisesti irti Saksasta. On myös epäilty, että Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin halusi antaa suomalaisille varoituksen.

Aselepopäivänä puna-armeijan tykistö ampui vielä lähes 20 000 kranaattia, ja venäläispartioita tunkeutui suomalaisten asemiin, mutta ne lyötiin takaisin vastaiskuin.

Taisteluissa kaatui vielä parikymmentä suomalaista.

Aseiden vaietessa rintama oli yhä niin etäällä idässä, että suomalaisten oli vetäydyttävä uusille rajoille.

Aselepo syntyi, kun 1. syyskuuta presidentti, marsalkka C. G. Mannerheim ehdotti sitä Stalinille. 3. syyskuuta Stalin suostui tarjoukseen.

Suomen johto näki jo 1943, että Saksa häviää sodan ja että Suomen on tehtävä erillisrauha. Sodasta voitiin irtautua kuitenkin vasta sitten, kun Saksa oli niin heikko, ettei se pystynyt valtaamaan Suomea. Toisaalta taistelut oli saatava loppumaan ennen kuin Neuvostoliiton sotilaallinen asema vahvistui liikaa.

Rauhanteon edellytykset syntyivät, kun suomalaiset pysäyttivät puna-armeijan hyökkäykset ja Neuvostoliitto alkoi vetää joukkojaan Kannakselta. Stalinkaan ei enää vaatinut antautumista ehdoitta.

Rintamalla tilanne oli hyvä, ja armeija oli vahvempi kuin torjuntataistelujen alkaessa. Tosin Saksa oli luhistumassa, ja Suomi oli vaarassa jäädä yksin Neuvostoliittoa vastaan.

Lähteet:

Jatkosota, Gummerus 1991; Jatkosodan historia, WSOY 1992; professori Ohto Manninen

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi