15.7.2004 0:00
Jalkaväkirykmentti 44:n komentaja everstiluutnantti Ilmari Rytkönen esittelee 5. Divisioonan komentajalle kenraalimajuri Kustaa Tapolalle (istumassa) vanginsieppausyrityksen maastoa 6. elokuuta 1944 kolmannen pataljoonan komentopaikalla Nietjärvellä. Tapolan vasemmalla puolella seisoo pataljoonan komentaja, Mannerheim-ristin ritari kapteeni Arvo Pentti. Sodan jälkeen Pentti oli kansanedustaja 1958–70, neljä kertaa puolustusministerinä 1962–72 ja suojelupoliisin päällikkö 1972–78.
Uuvuttavan kolmiviikkoisen vetäytymisen ja viivytystaistelujen jälkeen suomalaiset Aunuksen rintaman joukot olivat pääpuolustusasemassaan U-asemassa Laatokan pohjoispuolella, kun rähinä jatkui 10. heinäkuuta.
Laatokan ja Nietjärven välissä taistelivat hämäläisten 5. Divisioona, osin 8. Divisioona, 15. Prikaati sekä Rannikkotykistörykmentti.
Kiivaimmissa taisteluissa 15.–17. heinäkuuta suomalaisten tykistö keskitti tulta vihollisen niskaan tiuhempaan kuin missään toisessa vuoden 1944 yhteenotossa. Päivittäinen laukausmäärä oli suurempi kuin Talin–Ihantalan taistelussa.
Myös omat pommikoneet ennättivät joukkojen avuksi.
Sitkeiden hyökkäysten jälkeen neuvostojoukot pääsivät U-aseman hiekkaharjulla sijainneelle pääpuolustuslinjalle ja saivat aikaan kilometrin syvyisen painauman.
Sisäänmurto saatiin rajoitetuksi vastaiskuin ja vihollinen lyötiin taisteluhautaa vyöryttämällä.
Jos sisäänmurtoa ei olisi saatu tukituksi, tie suomalaisten selustaan Sortavalan kautta Karjalankannakselle ja pohjoisemmaksi Itä-Karjalaan olisi ollut avoin.
Syvärillä puna-armeijan hyökkäys oli käynnistynyt 21. kesäkuuta Lotinanpellossa. Suomalaiset olivat siirtäneet Itä-Karjalasta kolme divisioonaa Karjanlankannaksen avuksi, joten puna-armeijalla oli murskaava ylivoima: jalkaväkeä nelinkertainen ja tykistöä kuusinkertainen määrä. Ilmasta kylvi tuhoa 600 konetta.
Tykistökeskitys Syvärillä kesti kolme ja puoli tuntia, mikä neuvostolähteiden mukaan oli pisin tulivalmistelu suuressa isänmaallisessa sodassa.
Niin Syvärin eteläpuoliset kuin muutkin suomalaisjoukot olivat jo vaivihkaa vetäytyneet, ja hyökkäystä oli jätetty torjumaan vain vähän miehiä.
Taaemmalta PSS-linjalta (Pisi–Saarimäki–Sammatus) jouduttiin vetäytymään saman tien. Syynä oli puna-armeijan maihinnousu Tuuloksen–Viteleen kohdalla 23. kesäkuuta: vetäytyvät joukot olivat vaarassa jäädä mottiin.
Korpitietä rämpien suomalaiset kiersivät rautatien ja maantien katkaisseet venäläiset.
Neuvostosotilaita kaatui Nietjärven rannoilla parituhatta. Järven lounaiskulmassa yksi rykmentti tuhottiin kokonaan.
Myös suomalaisen 5. Divisioonan tappiot olivat raskaat: se menetti kesä–heinäkuussa 1944 kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina noin 4 450 miestä.
Taisteluhauta otettiin takaisin verisellä vyörytyksellä 15.7.2004
Kahden päivän ja yön paini 15.7.2004
TIETOKULMAU-asemaa 60 kilometriä Laatokasta Loimolaan 15.7.2004
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi
HS Digilehti on Helsingin Sanomien painetun lehden sisältö verkossa.
Kun ostat päivän HS Digilehden, voit lukea verkossa myös tuoreimman Nyt-liitteen ja Kuukausiliitteen. Digilehtien ja paperi-lehtien sisältö on sama kannesta kanteen.