Emilia Starrin polku

Kun Lucy Maud Montgomery (1874–1942) alkoi vuonna 1921 kirjoittaa Runotyttö-sarjaa, Anna-kirjat olivat jo tekemässä hänestä menestyskirjailijaa. Päiväkirjalle hän tuhahti olevansa Annaansa jo lopen kyllästynyt.

"Kiinnostava tulevan kirjailijan kuvaus" – "Kaikki kunnianhimoiset tytöt rakastavat tätä kirjaa", HS:n kyselyyn vastanneet totesivat. Sarjaa kiitettiin myös "kirjallisuuteen suuntautumisesta" ja "taiteellisen ja luovan tytön syvällisestä ymmärtämisestä".

Kirjoittiko Lucy Maud Runotyttöön itsensä? Ei epäilystä.

Suomeksi sarjan aloitti Pieni runotyttö (1928). Päätösosan Runotyttö etsii tähteään jälleen kerran sulkiessani mietin, miten valtavat voimavarat Montgomery on tulevalle kirjailijalle Emilia Byrd Starrille antanut. Vai kasvattiko voimia juuri se pilkka ja painostus, jota tämä "alppipolkunsa" alussa kohtasi?

Koulussa erilaista tyttöä kiusataan. Eikö hän osaa tanssia, laittaa ruokaa, virkata pitsiä, neuloa ristipistoja, kysytään. "Minä osaan kirjoittaa runoja", sanoi Emilia.

Lapsen tahto oli tuolloin kasvattajan taskussa; kirjailija on tehnyt viktoriaanisesta Elisabet-tädistä psykologisesti monisärmäisen tyypin. Lukioon Emilia pääsisi, jos lupaisi, ettei kolmeen vuoteen kirjoittaisi "mitään, mikä ei ole totta". Vain juoppo opettaja herra Carpenter ymmärtää: "Lupaa, ettet koskaan kirjoita miellyttääksesi ketään muuta kuin itseäsi."

Emilia pyytään kihlatultaan Dean Priestiltä arvion romaanikäsikirjoituksesta. "Sievä, pinnallinen ja hetkellinen kuin rusoreunainen pilvi", kuuluu tuomio.

Anna ja Emilia saivat sadointuhansin ystäviä, mutta samaan aikaan Lucy Maud kävi yksinäistä kirjailijasotaansa. L. C. Page Company ei korottanut naiskirjailijansa rojalteja uusien Anna-kirjojen ilmestyessä. Seurasi yhdeksän vuoden oikeusjuttu, jonka kirjailija lopulta voitti.

Catherine M. Andronik on esittänyt teoksessa Kindred Spirit (1993), että kustantamon veljekset Page olisivat aluksi torjuneet Annan tarinan, mutta muuan yhtiössä työskennellyt nainen piti sitä hyvänä.

Vaimonsa menestyskirjoja ei Lucy Maudin puoliso, neuroottinen ja synkistelevä pastori Ewan MacDonald tiettävästi lukenut. Järkiavioliitossaan kirjailija teki työtä omiin maailmoihinsa eristäytyen. Se oli hänen selviytymisstrategiansa, papinrouvan toinen huone.

Sarja perustuu Helsingin Sanomien kyselyyn, jossa lukijat kertoivat lasten- ja nuortenkirjasuosikeistaan.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi