Humpuukiin on helppo hurahtaa

Uskomuslääkintä uppoaa meihin hyvin niin kauan kuin haluamme turvata terveytemme
Joka kolmas suomalainen on turvautunut uskomuslääkintään

 Aikoinaan ihmistä huijattiin pelkin horoskoopein tai enintään koivuntuhkalipeällä.

Nyt hänen eteensä tulvii kiviterapiaa, laihdutusvalmisteita, seksilääkkeitä, kaljuuntumisenestoaineita, henkiparannusta, kaukoparannusta, reikiparannusta, auraparannusta, bioenergiahoitoa, chakraterapiaa ja ties mitä kaikkea.

Humpuukia on niin paljon, että välillä pitää vetää henkeä.

Ja kansa maksaa siitä kaikkialla maailmassa.

Humpuuki, uskomuslääkintä, on osa teollisuutta, jolla ei ole sen jalompia tarkoitusperiä kuin voiton tuottaminen. Siinä se onnistuu. Ylilääkäri Veijo Saano Lääkelaitoksesta on harmissaan siitä, ettei kukaan suojele kuluttajaa.

"Mutta humpuuki on valtava elinkeino, eikä kenelläkään ole teollisuuden kanssa samanveroista motiivia taistella sitä vastaan."

Alkunsa uskomuslääkintä on saanut länsimaista, siitä osasta maailmaa, jossa ihmiset elävät hyvin ja ovat koko lailla terveitä.

Saanon mukaan se ei menesty siellä, missä on köyhyyttä tai sairautta. Ostovoima asuu muualla.

Ihmelääkkeitä mainostetaan aina jonkin vaikuttavalta kuulostavan ainesosan turvin. Tutkimuksissa on kuitenkin huomattu, että tuotteet sisältävät sitä vain vähän ja joskus eivät ensinkään.

Vaihtoehtolääkkeitä on helppo myydä, sillä erityisvalmisteilta ei vaadita lupaa eikä näyttöä tehosta. Viranomaiset saavat markkinoilta pois vain vaarallisimmat.

Minkä vuoksi tyhjänpäiväiset pillerit, voiteet ja terapiat käyvät kaupaksi, vieläpä usein erittäin hyvin?

"Ihminen haluaa turvata terveytensä", Saano arvelee. "Ja hän uskoo todistajaa. Vaikka lääketiede puhuisi lääkkeestä, jota se on testannut tuhannella käyttäjällä, viesti hämärtyy heti, kun jostakin astuu yksi ainoa ihminen ja vannoo: tätä käytin ja paranin!"

Mystiikka kuuluu uskomuslääkintään. Siihen hurahtavat julkkikset ja poliitikotkin.

Kuopion yliopiston terveyssosiologian dosentti Markku Myllykangas muistuttaa Urho Kekkosen hoidattaneen kaljupäisyyttään ainakin viidesti Kuopion lääketieteelliseen museoon sittemmin kuljetetulla vehkeellä, jossa sininen valo rätisi pienten sähköputkien varassa. Nancy Reagan kyseli ohjeita astrologeiltaan ja välitti niitä presidentille, Jacques Chirac on hengaillut pitkään intialaisen gurun kanssa, ja pienemmät kuuluisuudet eivät tahdo pysyä nahoissaan löytäessään vaihtoehtoautuuden tai omat unensa.

Pahinta on, että puoskarointi tunkee lujasti myös lääketieteeseen, Myllykangas pohtii. Esimerkiksi Kuopion yliopiston fysiologian laitos kuluttaa aikaansa ja yhteiskunnan varoja tekemällä kirliankuvauksia ja kutsumalla auroja biosignaaleiksi.

Ylilääkäri Saanon

mukaan koko elinkeino lähti alun perin lisäravinneteollisuudesta. Teollisuuden vaatimuksesta Suomessakin hyväksyttiin lääkelakiin kategoria lääkkeenomaisista tuotteista.

"Valmistajat vaativat, että vanhan kansanlääkinnän keinot piti saada ottaa käyttöön."

Nykyteollisuudella ei ole paljoa tekemistä perinteisen kansanlääkinnän kanssa. Jokunen hassu yrtti on sentään käytössä, mutta yleensä tuotteet kehitellään laboratorioissa ja valmistetaan teollisesti, ja markkinat ovat maailmanlaajuiset. "Ternimaitokapselitkin tulevat Uudesta-Seelannista."

Useimmat tuotteet ovat vaarattomia, mutta eivät kaikki.

Jo syöpälääkkeenä mainostettu koivuntuhkalipeä oli Saanon mukaan mutageeninen eli todennäköisesti syöpää aiheuttava, ja niin rohtoraunioyrtti kuin monet muutkin yrtit ovat osoittautuneet maksamyrkyiksi. Parikymmentä rohtoa on jouduttu kieltämään, mutta mitä tekikään valistunut teollisuus:

"Ryhtyi lähettelemään viranomaisille poikkeuslupahakemuksia. Niitä ei myönnetty."

Ei pidä muuten kuvitella, että humpuukilääkkeitä askarrellaan jonkinlaisissa nyrkkipajoissa. Niitä tehdään suurissa tehtaissa, ja niitä tuottavat jopa tunnettujen lääketehtaiden tytäryhtiöt.

"Kovin lobbari on saksalainen teollisuus", Saano kertoo. "Siellä apteekitkin näyttävät toisenlaisilta kuin Suomessa: puolet apteekista on täynnä homeopaattisia ja antroposofisia tuotteita tai rohdosvalmisteita, ja vain puolet oikeita, teholtaan ja turvallisuudeltaan tutkittuja lääkkeitä."

Useimmat parantajat tekeytyvät pyyteettömiksi ja nöyriksi Jumalan välikappaleiksi, Myllykangas on huomannut. Saanokin tunnistaa markkinoinnin uskonnolliset elementit.

Myllykangas tapasi parantajan Kajaanissa. Hän vei oppilaansa kuuntelemaan naista.

"Yleisö meni täysin rinnoin mukaan. Kauanko Jumala antaa sinun tehdä tätä työtä, se kyseli. Parantaja esitti aivan uskomattomia väitteitä kuten että hän voi tehdä kehitysvammaisestakin normaalin, ja silloin suutuin. Minulla itselläni on vaikeasti kehitysvammainen tytär, ja jokin raja väitteillä pitää olla."

Myllykangas kysyi parantajalta myös hänen taksojaan.

"Pitäähän minun elää", nainen puolustautui. "Mutta minun hintoihini sisältyy myös arvonlisävero."

Samainen parantaja väittää pystyvänsä myös joukkoparannuksiin, eikä vain ihmisten, vaan myös koirien. Myllykangas ei lakkaa ällistelemästä. Jos sairaalat ovat täynnä vaivaisia, minkä tähden joukkoparantajat eivät käytä kykyään osastojen tyhjentämiseen?

Pelkällä plasebolla ei saa rahastaa, Myllykangas sanoo. Saano panisi uskomuslääkkeet viralliseen valvontaan, samanlaiseen kuin oikeatkin lääkkeet.

"Ei se olisi yhtään sen vaikeampaa, ja sillä tavalla kuluttajaa suojattaisiin. Jos niin ei tehdä, kuluttajan pitäisi tulla niin tavattoman viisaaksi ja ymmärtää, ettei terveys tule kapseleista. Meillä Suomessa ei ole voimakkaita kuluttajajärjestöjä, jotka varjelisivat meitä panemasta rahojamme satuelämyksiin, käsittämättömiin voimiin, bioenergiaan tai maasäteilyyn."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi