Ihantalan miehet kävivät kotona

Ihantala. Välillä tulee itku, välillä nauru, kun veljekset Aarne, 84, ja Niilo Peräkylä, 70 matkaavat kotiin Ihantalaan.

Karjalan kesä on kukkeimmillaan. Miesten mukana kulkeva valkopalmikkoinen neito kiipeää isolle kivelle ja huutaa: "Vaari, tule, täältä on hienot näkymät!"

Niilo-vaari kipuaa tytön perässä kivelle.

Siirtolohkare on hautausmaan laidalla. Se on yksi niistä kivistä, joiden suojasta suomalaiset tulittivat, kun Neuvostoliiton panssarivaunut 60 vuotta sitten vyöryivät Ihantalaan. Siitä niiden piti jatkaa menoaan läpi Suomen Ruotsin rajalle saakka, mutta matka katkesi hirmuisiin taisteluihin miesten kotikylässä.

Panssarivaunut ja pommit ryömysivät Ihantalan hautausmaata syvältä. Sitä hornaa on vaikea kuvitella, Niilo Peräkylä muistelee mitä on tapahtumasta kuullut. Siellä olivat olleet elävät ja kuolleet sekaisin.

Mylläkkään katosi myös siskon, Anna-Liisan, hauta.

"Siun äitilläs on nyt sama nimi", vaari sanoo Mirva Holmille.

Ennen kuin mennään kotitalolle, pysähdytään ensin venäläisten, sitten suomalaisten kaatuneitten muistomerkillä. Mirva Holm, 20, jää mietteisiinsä tuhansien venäläisnimien edessä.

"Melkein kaikki olivat ihan nuoria poikia."

Pellot ovat vettyneet ja vaikeakulkuiset. Kotitalo löytyy helposti, sillä viimeksi siellä on käyty kolme vuotta sitten.

Mirva Holm kiipeää uunin jäännösten päälle ja nostaa kasasta sammaleisen raudan. Vaari ja vaarin veli puntaroivat, mahtaako se olla uunin luukun rauta. Hetken päästä löytyy kulmarauta.

Kun talosta tuli lähtö, Aarne Peräkylä oli 24 ja vanhimpien veljiensä kanssa sotatantereilla. Niilo oli kymmenen.

"Pommi putosi navetan nurkalle, ja äiti kaappasi meidät matalaksi uunin viereen."

Perhe pakeni ihantalalaisten kanssa juhannuksen alla muutamat tavarat ja kanat mukanaan. Kanat jäivät matkan varrelle.

Uusi koti saatiin Lohjan ja Siuntion rajalta Nummenkylästä.

"Mie heittelin pihalla ennen pakoon lähtöä kärrynpyörän vannetta, ja tähän se jäi", Niilo Peräkylä nostaa ruosteisen vanteen maasta, silmät kyynelissä suu naurussa. Vanteen sisään on kasvanut koivu.

"Myö sanottii, et vanteen kohalle myö rakennettaa uus talo, sitte kun tullaa takas."

Hän on hetken hiljaa ja sanoo: "Nää alueet kuuluu meille tai teille", hän nyökkää Mirva Holmille.

Aarne Peräkylä katsoo veljeensä. "Kyllä ne ennen pitkää takasin tuleekin."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi