Jokaisella on oikeus nauruun

Klovnimaisteri Hanna Terävän hahmot kiertävät maailmaa.

"Jos saat tämän työn, aiotko ottaa sen vastaan klovnina vai tanssijana?" ohjaaja kysyi Hanna Terävältä koe-esiintymisessä toissakeväänä.

Kymmenisen vuotta ammatikseen tanssinut nainen vastasi, että klovnina. "Kun astuin ulos, rupesin miettimään, että mikäs vastaus tuo nyt oli. Minähän olen tanssija", Terävä muistelee.

Samana iltana hän tapasi ravintolassa tutun klovnin, joka kertoi, että Tukholman Teatterikorkeakoulussa alkaa klovnerian maisteriohjelma, joka järjestetään yhteistyössä Ruotsin Klovnit ilman rajoja -järjestön kanssa.

Terävä oli yksi kymmenestä hyväksytystä. Opiskelu vei hänet lukuvuoden aikana Moldovaan, Siinain autiomaahan ja Länsirannan pakolaisleireihin. Opiskelijat kävivät omiin nimiinsä esiintymässä myös Israelin Tel Avivissa.

Lisäksi Terävä kävi vielä Tanssiteatteri Hurjaruuthin kanssa teatterifestivaaleilla Tunisiassa.

"Missä tahansa lapset ja aikuisetkin nauravat samoille asioille. Vaikka olisi kuinka erilainen ympäristö, ihmiset toimivat ihmisinä kaiketi aika samalla tavalla."

Siinaissa paikalliset beduiinipaimentolaiset eivät aluksi edes ymmärtäneet, mitä klovnit oikein tahtoivat. Sitten yksi klovneista keksi kertoa, että näytös on kuin televisio-ohjelma, mutta paikan päällä.

Länsirannan pakolaisleireissä yleisönä oli parhaimmillaan jopa puolitoistatuhatta lasta.

Jo ensimmäisellä esiintymismatkalla Moldovassa Terävä tajusi, että tätä hänen kuuluu tehdä. Maisteriopiskelijat ja opettajat kiersivät bussilla pakolaiskeskuksia, lastenkoteja, lastensairaaloita sekä nuoriso- ja naisvankiloita.

"Kun johonkin tällaiseen maailmaan tulee yhtäkkiä kymmenen klovnia, siitä syntyy lämmin ja satumainen tunnelma."

Klovnit ilman rajoja toimii nykyään kymmenessä maassa. Se pyrkii parantamaan lasten oloa kriisialueilla. Suomeen oma yhdistys perustettiin toissavuonna.

Terävä aikoo jatkaa työtään yhdistyksessä, tavoitteena on esimerkiksi paluu esiintymään Moldovaan.

Opiskelu sisälsi myös paljon teoriaa. "Aluksi tuli šokki. Teatterissa joku aina sanoo, mikä on seuraava askel. Nyt minulta kysyttiin, mikä on seuraava askeleesi. Taiteilijaksi kasvaminen oli iso muutos."

Terävä oli tehnyt klovniesityksiä aiemminkin, esimerkiksi Hurjaruuthissa. Mutta hänen omat hahmonsa alkoivat muovautua opiskellessa.

"Joku sanoi minulle, että sinun klovnisi on parhaat ja huonoimmat puolesi potenssiin kymmenen. Eri hahmot taas ovat klovnin eri puolia."

Terävä puhuu muiden klovnien tapaan hahmoistaan hän-muodossa. "Se saattaa kuulostaa vähän skitsolta, mutta kuulostakoon. Suurin asia, mitä klovni haluaa, on tulla nähdyksi ja olla vuorovaikutuksessa. Kaikki lähtee siitä, että pitää olla valtava rakkauden tunne yleisöön. Omaa hahmoa pitää kohdella sillä samalla rakkaudella."

Nykyään Terävän hahmojen ääripäät ovat tarkkaan työstetty kiinalaishenkinen ja feminiini taikatemppujen tekijä sekä maskuliinisempi ränttätänttä, jolla on kaikki vähän vinksinvonksin.

"Minulta aina kysytään, miksi klovneja viedään paikkoihin, joissa voi olla pulaa jopa ruuasta. Totuus on, että ei niihin paikkoihin saataisi enempää ruokaa, vaikka me emme matkustaisi. Sitä paitsi jokaisella lapsella on oikeus nauruun."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.tanaan@sanoma.fi