Jotta muistaisimme

Kesän 1944 tapahtumia viimeisenä jatkosodan kesänä on selvitetty pitkässä kirjoitussarjassa Helsingin Sanomissa kuluneena kesänä. Sarja on edelleen luettavissa Helsingin Sanomain verkkoliitteessä.

Kirjoitussarja liittyy siihen, että vihollisuuksien päättymisestä Neuvostoliiton kanssa on kulunut 60 vuotta ja tänään on kulunut samaiset 60 vuotta siitä, kun välirauhansopimus allekirjoitettiin Moskovassa. Suomen osallistumisesta toiseen maailmansotaan oli tuolloin jäljellä vain Lapin sota saksalaisia vastaan.

Helsingin Sanomain toimitus halusi kirjoitussarjalla palauttaa mieliin viimeisen sotakesän tapahtumat, jotka pelastivat Suomen itsenäisyyden. Halusimme kertoa, miten rintamat liikkuivat, mitä ratkaisevissa taisteluissa tapahtui ja miten kauhun ja voiton hetket koettiin sekä rintamalla että kotona.

Sodan hinta oli kauhistuttava, mutta tulos loistava: Suomi saavutti kiistattoman torjuntavoiton, joka nyt tunnustetaan kaikkialla yhteiskunnassa. Viimeksi torjuntavoitosta puhui presidentti Tarja Halonen aselevon muistolle järjestetyssä seminaarissa Helsingin säätytalossa. Sotien veteraanit ovat saaneet kiistattoman tunnustuksen työstään isänmaansa hyväksi.

Kesän 1944 torjuntavoiton merkitys tunnetaan tänään myös läntisessä naapurissamme Ruotsissa. Lainattakoon tähän kuningas Kaarle XVI Kustaata, joka vuoden 2003 valtiovierailun yhteydessä kertoi, mitä hänen mielessään liikkui Hietaniemen hautausmaalla: "Ajattelin ennen kaikkea suomalaisten sotilaitten ja upseerien rohkeutta ratkaisevissa taisteluissa Karjalan kannaksella kesällä 1944. On syytä jälleen tuntea kiitollisuutta ja nöyryyttä näiden sankaritekojen edessä."

Jatkosodan torjuntavoitto oli tärkeä koko Pohjolalle, sillä se muovasi kylmän sodan aikaisen toimintaympäristön vuosikymmeniksi. Kesän 1944 taistelujen merkityksen tietäminen on tärkeätä jokaiselle sukupolvelle, sillä se on tie ymmärtää, mitä tälle maalle on tapahtunut ja missä me nyt olemme.

On selvää, että sotakesänä 1944 tehtiin virheitä ja väärinarviointeja sekä diplomaattisella tasolla että sodanjohdossa. Ne eivät kuitenkaan muuta lopputulosta miksikään. Presidentti Mauno Koivisto sanoi kesäkuussa 1993 puolustusvoimain 75-vuotisjuhlissa, että poliittisten johtajien "tärkeimmät valinnat – silloin kun valinnanvaraa oli – tehtiin oikein. Päätösten pohjana ollut tieto oli aina puutteellista, tulevaisuus oli tuntemattomana edessä, mutta ratkaisuja oli tehtävä. Ne tehtiin vastuuntuntoisesti ja kansan parhaaseen pyrkien".

Poliittiset suhdanteet ovat vaikuttaneet toisen maailmansodan jälkeiseen historiankirjoitukseen. Välillä on tarkoituksenmukaisesti korostunut Suomen mahdollisuus toisenlaiseen politiikkaan, jopa sodan välttämiseen.

Historia vain ei tunne vaihtoehtoa. Jokainen ratkaisu vie seuraavaan eikä vaihtoehtoista korttia pääse katsomaan. On aina tultava toimeen niillä tiedoilla, joita käytettävissä on.

Suomi maksoi sodasta raskaan hinnan ihmishenkinä ja haavoittuneina. Myös kohtuuttomat alueluovutukset katkeroittivat mieliä.

Mutta jokainen käynti luovutetussa Karjalassa todistaa hyvin vahvasti sen puolesta, ettei uhri ollut turha.

Toivottavasti jokainen sukupolvi oppii sen myös muistamaan.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi