Kahden päivän ja yön paini

 "- - -kaksi päivää ja yötä painiskeltiin todella lujasti ilman, että ennen kuin ihan lopussa selvisi, minne vaaka kallistuu. Ja sinä suhteellisen lyhyenä aikana sain johtajakokemusta ja elin enemmän kuin monena rauhallisena vuotena."

Niin kuvaili Nietjärven taisteluja 5. Divisioonan komentaja kenraalimajuri Kustaa Tapola (1895–1971), jonka joukkoihin kohdistuivat vetäytymisvaiheen kovimmat paineet Lotinanpellosta lähtien. Tapola sai ansioistaan Mannerheim-ristin lokakuussa 1944.

Tapolan sotilasura erosi muusta kenraalikunnasta. Hän ei ollut palvellut tsaarin armeijassa eikä ollut jääkäriupseeri.

Tapola tunnettiin joukoistaan huolehtivana komentajana, jota nimitettiin leikkisästi myös mehukenraaliksi.

Hän oli hankkinut puuron kanssa nautittavaksi vitamiinipitoista mehua ja kävi tarkastamassa, että sitä oli tarjolla.

Muutenkin hänet nähtiin usein keittiössä tutkailemassa, mitä padassa kiehuu.

"Isoisä oli aloittanut nuorena lääkärinopinnot ja piti siksi ravintoa tärkeänä", kertoo pojantytär, kirjailija Päivi Tapola, jonka elämäkerta isoisästä ilmestyy syksyllä.

Tapolan sotilaat kävivät vuosia kenraalin kuoleman jälkeen kertomassa pojantyttärelle, miten kenraali oli pitänyt heitä ihmisinä ja yksilöinä, ei pelkkänä "elävänä materiaalina".

"Hän oli lempeä ja hauska", Päivi Tapola muistelee isoisää, jonka hoivissa hän vietti lapsuutensa kesät. Perhe oli Kustaa Tapolalle tärkeä. Hän oli koonnut sen ympärilleen myös sodassa: molemmat pojat olivat mukana Aunuksen taisteluissa, ja puoliso oli sotilaskotisisarena Syvärin luostarissa.

Sodan jälkeen Tapola oli muun muassa sotakorkeakoulun johtajana ja jalkaväen tarkastajana.

Tapola ylennettiin vuonna 1955 jalkaväenkenraaliksi.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi