Katse tulevaan katutasolta

Rinnakkaisia näytöksiä. Jani Ruscica 11.4. saakka Turun taidemuseossa (Aurakatu 26, Turku), ti-pe 11 -19, la-su 11-17, ja 28.2. saakka Valokuvagalleria Hippolytessa (Kalevankatu 18, Helsinki), ti-pe 12-17, la-su 12 -16.

Turku-Helsinki. "Tää on Fiat Punto vuosimallii 1999, näitä ei oo ollut enää 40 vuoteen", pyörillä kulkevia autoja harrastava Jorma kertoo.

Anni tietää menehtyvänsä virustartunnan aiheuttamiin komplikaatioihin 2039, mutta nyt hän haluaa juhlia. "Kolmen minuutin päästä vuosi vaihtuu ja tulee 2014."

Otteet ovat Jani Ruscican (s. 1978) videoteoksesta Lopun alkuja (2009). Teos on esillä hänen samanaikaisissa näyttelyissään Turussa ja Helsingissä.

Muilta osin näyttelyt poikkeavat toisistaan. Helsingissä on esillä mainio tieteiselokuvia esittelevä video, Turussa puolestaan studiotyöskentelyyn liittyvä installaatio. Lopun alkuja on jatkoa Ruscican edelliselle teokselle Evoluutioita (2008), jossa seitsemän nuorta pohtii maailmankaikkeuden olemusta tumman televisiostudion viitteellisissä lavasteissa.

Studiossa ollaan edelleen, mutta näyttelijät ovat nyt aikuisia, jotka vuorollaan kertovat tulevan elämänsä tapahtumista.

Teos poikkeaa jyrkästi tieteiskirjojen ja -elokuvien tulevaisuusunelmista ja -painajaisista.

Taiteilijan yhdessä näyttelijöiden kanssa laatima käsikirjoitus ei pakene totalitaariseen robottimaailmaan, lentäviin lautasiin eikä ruusuisiin kuvitelmiin. Se katsoo tulevaisuuteen katutasolta, jokanaisen ja jokamiehen näkökulmasta.

Ruscica käyttää taitavasti hyväkseen digitaalisen studion mahdollisuuksia illuusioiden luomiseen, mutta hän hallitsee myös teatterin ilmaisukielen.

Runsaan vartin mittaiseen teokseen sisältyvät vieraannuttavat elementit muistuttavat yhä uudelleen, että kyseessä on esitys, pelkkä kuvitelma.

Kauttaaltaan huolellisesti toteutetun ja varsin vaikuttavan teoksen paradokseihin kuuluu, että päinvastoin kuin elokuvissa juuri vieraannuttaminen, illuusion rikkominen, tekee kertomukset uskottaviksi.

Kun Jorma, Anni ja muut ikään kuin astuvat kuvasta ulos meidän maailmaamme, ymmärrämme, että yksi seitsemästä tulevaisuudesta saattaa hyvin olla omamme kaltainen.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi