Kirsi Kunnas on jo klassikko, entä Harry Potter?

Klassikoita myös herätellään ja luodaan kustantamoissa

 Kirsi Kunnas on jo klassikko. Mutta entä Mauri Kunnas?

Tai Harry Potter. Tuleeko siitä klassikko, ja koska?

Klassikoita on määritelty vuosien saatossa monin kriteerein, mutta tutkija ja kriitikko Päivi Heikkilä-Halttusen mukaan lastenkirjallisuudessa klassikot vakiinnuttavat paikkansa yleensä 20–30 vuodessa. 1970-luvulla alkaneessa, HS:n kyselyssä pärjänneessä Elina Karjalaisen Uppo-Nalle-sarjassa on jo klassikon piirteitä.

Jotta lastenkirjasta tulee klassikko, sen pitää puhutella sekä lasta että aikuista. Ajatonkin pitää olla, jotteivät eri aikojen hassut piirteet kavalla kirjan ikää.

"Tärkeää on myös, että kirja yhdistää uutta ja vanhaa. Uudistusmielisyyttä tarvitaan, jotta kirja pomppaa tarjonnasta esiin", väitöskirjassaan 1940–1950-luvun kotimaista lastenkirjallisuutta myös klassikoitumisen näkökulmasta tutkinut Heikkilä-Halttunen sanoo.

"Ja sankarin pitää olla vahva. Niin kuin vaikka Peppi, johon kiltin, hitusen kapinoivan lapsen on helppo samastua."

Klassikoita myös tehdään.

"Klassikoiden lempeässä auringonpaisteessa haluamme tarjota paikkoja tulevaisuuden klassikoille, uusille tekijöille", muotoilee yleisen kirjallisuuden apulaisjohtaja Elina Ahlbäck WSOY:stä. Suurin osa kyselyssä pärjänneistä klassikoista on WSOY:n kustantamia.

"Mutta klassikon vakiinnuttaminen on kymmenien vuosien projekti. Sitä yritetään kuitenkin edesauttaa pitämällä kirjoja saatavilla ja ottamalla tarvittaessa lisäpainoksia."

Markkinointi on myös yksi klassikoiden synnyttämisen keino. "Kovalla rahalla J. K. Rowlingin alkuperäinen kustantajakin lähti Potteria markkinoimaan", Päivi Heikkilä-Halttunen muistuttaa.

Molemmat pohtivat, että klassikoksi on nyt aiempaa vaikeampi päästä. Tarjonta on moninkertaistunut, ehkä kirjamakujakin on nyt enemmän.

Pelkästään viime vuonna ilmestyi Suomessa 1 282 uutta lasten- ja nuortenkirjaa. 1950-luvulla uutuuksien määrä vaihteli 200:n ja 350:n välillä.

Ahlbäckin mukaan Suomessa on eletty kolme neljä vuotta lastenkirjallisuuden renessanssia, mikä näkyy siinä, että lastenkirjoja kysytään, hankitaan ja luetaan aiempaa enemmän.

"Aikuisten mielenkiinto on kääntynyt lastenkirjoihin. Selvä buumi on, että aikuiset haluavat nyt palata yhä enemmän klassikoiden pariin, lapsuussuosikeihin", Ahlbäck sanoo.

Lastenkirjallisuuden klassikoita onkin hyvin saatavilla. Esimerkiksi Tove Janssonin muumikirjoja ja Astrid Lindgrenin tuotantoa myydään satoja kappaleita vuodessa.

"Ja toisinaan joku sarja aloittaa uuden elämän. Kun Montgomeryn Anna-sarjaan ilmestyi kaksi suomentamatonta osaa, aiemmatkin Annat palasivat suosioon. Samoin kävi Selja-sarjalle, joka sai 2001 parinkymmenen vuoden tauon jälkeen uuden osan. Ja taitaa saada vielä lisääkin", Ahlbäck kertoo.

Muitakin keinoja markkinoilla näkyy. Tammi käänsi 1999 Grimmin veljesten sadut uudelleen aiempaa laajemmin. Art House suomentaa syksyksi uudelleen Louisa M. Alcottin Pikku naisia.

WSOY:ssä taas mietitään muun muassa Nuorten toivekirjastoon kuuluvien klassikoiden palauttamista kustannusohjelmaan uudistetussa muodossa.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi