PÄÄSYKOE Suosituille aloille pyritään monta kertaa. Eniten uusintayrityksiä on teatteri- ja tanssikouluihin sekä eläin- ja oikeustieteelliseen.

Kovaa peliä pääsykokeessa

 Korkeakouluopintoja suunnitteleva on melkoisen hakupelin ja valintaviidakon edessä.

Pelkästään yliopistoissa on yli 500 erilaista hakuyksikköä, eikä valintaperusteitakaan ole aina kovin selkeästi kerrottu. Laitokset myös muuttavat valintakriteereitä melko usein, joten valmentautuminen pitkällä aikavälillä on hankalaa.

Ammattikorkeakouluihin hakeutuminen on sikäli helpompaa, että niihin on yhteishaku, joka sujuu myös verkossa.

Ammattikorkeakouluissakin valintaperusteet vaihtuvat taajaan. Esimerkiksi työkokemuspisteet tulevat ja menevät. Monet ammattikorkeakoulut ovat nyt poistaneet työkokemuspisteet, koska hallituskin haluaa, ettei välivuosia pidetä.

"Se on kaksipiippuinen juttu, sillä toisaalta työkokemuksen arvostaminen on juuri erottanut ammattikorkeakouluja yliopistoista", pahoittelee koulutuspoliittinen sihteeri Hanna Myllys Suomen ammattikorkeakouluopiskelijayhdistysten liitosta Samokista.

"Yliopistoissa hakujärjestelmä on pirstaleinen. Etenkin epävarmat hakijat tarvitsisivat jo lukiossa tehokkaampaa ohjausta ja kuvausta yliopistojen koulutusaloista", sanoo projektisuunnittelija Sirpa Moitus Korkeakoulujen arviointineuvostosta.

Korkeakoulutukseen on yhä kova tunku, vaikka yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa on yhteensä lähes 50 000 aloituspaikkaa ja ylioppilaita tulee vain noin 35 000 vuodessa.

Yksi sitkeän ylioppilassuman syy on se, että suosituimmille aloille pyritään monta kertaa. Toista kertaa yrittämässä oli esimerkiksi 2001 yli viidennes ja kolmatta kertaa lähes kymmenen prosenttia hakijoista.

Kaikkiaan yli kolmannes opiskelijoista vaihtaa alaa ilman ensimmäistä korkeakoulututkintoa. Yhtenä vuotena voi ottaa vastaan vain yhden aloituspaikan, mutta toisena jo toisen.

Eniten monta kertaa pyrkiviä on teatteri- ja tanssialalle, eläinlääketieteeseen ja oikeustieteeseen. Sen sijaan tekniikassa heitä on vähiten. Tekniikan alan koulutuspaikkoja onkin paljon verrattuna lukion pitkän matematiikan lukijoihin.

Jo entuudestaan opiskelijapaikka yliopistossa oli yli 10 000 hakijalla. Eniten tällaisia hakijoita tai oikeastaan vaihtajia oli lääketieteeseen ja farmasiaan.

Vain alle viidennes ylioppilaista sijoittuu heti yliopistoihin. Välivuosia kertyy keskimäärin pari.

Hakijakyselyyn 2002 vastanneista kaksi kolmasosaa oli sitä mieltä, että välivuoden tai -vuosien pitämisestä oli ollut hyötyä. Yli kymmenesosa piti taukoa haitallisena, ja viidennes ei osannut sanoa. Kaikkiaan noin 40 prosenttia oli viettänyt välivuosia.

Tavoitteena on, että vuonna 2008 jo yli puolet yliopistojen uusista opiskelijoista olisi tuoreita ylioppilaita. Nykyisin tuo osuus on keskimäärin alle kolmannes, mutta vaihtelee aloittain tuntuvasti. Tekniikassa ja luonnontieteissä se on suurin, kasvatustieteissä pienin.

Yliopistojen opiskelijavalintoja on yritetty remontoida jo vuosia, mutta siinä ei ole juuri edistytty.

Selvitysmies miettii nytkin, miten valikointi saataisiin nopeammaksi ja kevyemmäksi. Hänen esityksensä valmistuu piakkoin.

Tarkoitus on myös suosia uusia ylioppilaita valinnoissa entistä enemmän. Yliopistossa jo opiskelevat ja jonkin tutkinnon suorittaneet hakijat halutaan ohjata omiin aikuisohjelmiinsa.

Tosin jo nyt suuri osa valintayksiköistä suosii tuoreita ylioppilaita antamalla lisäpisteitä esimerkiksi enintään kolme vuotta vanhasta ylioppilastutkinnosta.

Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa olisi vuonna 2002 jäänyt opiskelupaikatta 25 niistä 57 uudesta ylioppilaasta, jotka hyväksyttiin, ellei lisäpisteitä olisi ollut käytössä.

Nyt Helsingin yliopistossa pyritään myös muissa tiedekunnissa lisäämään uusien ylioppilaiden osuuksia. Kiintiöitä ei kuitenkaan haluta käyttää.

Yliopistot valitsevat uudet opiskelijansa pääasiassa todistusten ja valintakokeiden yhteispistemäärän perusteella. Suuri osa antaa alkupisteitä ylioppilastutkinnon eri aineiden arvosanoista.

Toiseksi yleisin valintatapa on käyttää pelkkiä valintakokeita, ja harvinaisin taas pelkkien todistusten käyttö.

Tällä hetkellä teknillistieteellinen ala eli lähinnä diplomi-insinöörikoulutus valitsee ylivoimaisesti eniten opiskelijoita pelkkien todistusten perusteella. Myös luonnontieteellinen ala tekee näin keskimääräistä enemmän.

Sen sijaan eläinlääketiede, lääketiede, farmasia, kasvatustiede, kauppatiede, kuvataide, liikuntatiede, maatalous-metsätieteet, musiikki, oikeustiede, psykologia, taideteollinen ala, teatteriala ja tanssiala eivät pelkkiin todistuksiin luota.

Ylioppilastodistuksen ei nykyisellään katsota antavan tarpeeksi tietoa. Vielä vähemmän luotetaan lukion päättötodistusten objektiivisuuteen.

Todistusten painoarvoa haluttaisiin lisätä, mutta toisaalta sen uskotaan kasvattavan jo lukio-opintoihin liittyviä valmennuskursseja.

Valintayksiköiden mukaan valintakokeet erottavat hakijoiden joukosta hyvät ja motivoituneet, mutta ne vievät paljon aikaa ja vaativat kosolti työtä.

Esimerkiksi melko pienessä historian oppiaineessa on vajaat 350 aloituspaikkaa ja 17 valintayksikköä, joista kukin hoitaa oman opiskelijavalintansa.

Valintakokeet ovat yleensä kirjallisuuskokeita, aineistokokeita, soveltuvuuskokeita tai niiden yhdistelmiä.

Kirjallisuutta luetetaan paikoin valtavia määriä. Yli puolet kaikista valintayksiköistä käyttää valintakoekirjallisuutena muita kuin lukion oppimäärään perustuvia kirjoja.

Alle kolmannes käyttää lukion oppimäärään perustuvaa kirjallisuutta, mikä taas mittaa pitkälti samoja asioita kuin lukion päättötodistus.

Aineistokoetta käyttää alle viidennes yksiköistä. Siinä hakija vastaa kysymyksiin kokeessa jaettavan aineiston pohjalta.

Korkeakoulujen arviointineuvoston tekemä kysely hakijoille osoitti, että kaksi kolmasosaa piti valintakoetta toimivana. Yli puolet kyselyyn vastanneista lähes 10 000 hakijasta oli kuitenkin sitä mieltä, että valintakoe mittaa ulkoa opettelua.

Tyytyväisimpiä nykyiseen valintakokeeseen olivat taidealojen hakijat ja tyytymättömimpiä psykologian ja eläinlääketieteen hakijat.

Noin viidennes oli valmis kannattamaan myös Ranskan tapaa ottaa sisään kaikki halukkaat ja karsia heitä vasta myöhemmin.

Sisäänpääsyn saattaa ratkaista lopulta yksi valintakokeen osa, esimerkiksi haastattelu tai muu soveltuvuutta mittaava koe, jonka arvosteluperusteista hakijalle ei anneta edes tietoa.

Osa valintayksiköistä käyttää perusteena esimerkiksi tieteellisen ilmaisun taitoa, joka kuuluu kuitenkin vasta koulutuksen lopputulokseen. Tämä kävi ilmi yliopistojen opiskelijavalintojen arvioinnista, jonka Korkeakoulujen arviointineuvosto julkaisi vuoden 2002 lopulla.

Varsinaisten valintojen lisäksi yliopistoon voi päästä myös erilaisissa kiintiöissä, kuten avoimen yliopiston opintojen tai aiempien tutkintojen perusteella.

Tietoa pääsykokeista löytyy esimerkiksi Opetushallituksen nettisivuilta www.oph.fi. Tuoreimmat ja tarkimmat tiedot ovat yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen www-sivuilla.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi