Kusetettu sukupolvi

En muista sanatarkasti, mitä omissa koulukirjoissani kerrottiin Viron historiasta. Varmaan samanlaisia puolitotuuksia ja kokovalheita, joita eilisessä Helsingin Sanomissa siteerattiin.

Historiasta kiinnostuneena imin tietysti tietoa myös sanomalehdistä ja televisiosta. Muistan seuranneeni tarkasti tv-sarjaa Sodan ja rauhan miehet, jossa kuvattiin Suomen johtajien toimintaa sodan alla ja aikana.

Näistä lähteistä muodostin 1970-luvulla käsitykseni lähimenneisyydestä. Täysin vääräksi se ei ole myöhemminkään osoittautunut, kovin yksipuoliseksi kylläkin.

Tiesin kyllä, että Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 1939, mutta ajattelin sen johtuneen traagisista väärinkäsityksistä. Neuvostoliitto tarvitsi tukikohtia, koska oli huolissaan natsi-Saksan hyökkäysaikeista. Jos Suomessa vain olisi paremmin osattu ymmärtää itänaapurin huolia, sota olisi ehkä voitu välttää.

Tällaista ajatusta meille 1970-luvun kusetetulle sukupolvelle tarjottiin.

Vasta Osmo Jussilan ja Timo Vihavaisen yliopistoluennot 1980-luvun puolivälissä avasivat silmäni näkemään, millainen diktatuuri ja roistovaltio Neuvostoliitto alusta loppuun oli. Kaikki sen jälkeen oppimani on vain vahvistanut tätä kuvaa.

Miksi Virosta sitten oli niin tärkeää vaieta?

Siksi, että vuoden 1939 valhe oli YYA-politiikan kulmakivi. Oli tärkeää todistaa, ettei Neuvostoliitto ollut koskaan halunnut Suomelle pahaa. Sodan syy oli luottamuksen puute – aiheestahan tehtiin elokuvakin samalla nimellä. YYA:n tehtävä taas oli varmistaa, ettei kallisarvoinen luottamus enää koskaan ehtyisi.

Jos koulukirjoissa olisi kerrottu, että Viro luotti Neuvostoliittoon vuonna 1939, mutta joutui petetyksi ja miehitetyksi, YYA-valheelta olisi pudonnut pohja pois. Siksi Virosta ei saanut puhua.

Kouluopetuksella on pitkä häntä. Muistelen, että 1980-luvun rauhanmarssilla minäkin tuin kovasti Grenadaa, vaikka en osannut sijoittaa maata edes kartalle. Sen sijaan Virosta ei kukaan sanonut mitään.

Nyt Virosta puhutaan paljon, mutta vanhat opit vaikuttavat yhä, kun suomalaisilta kysytään kantoja maailman asioihin maahanmuuttajista Natoon.

Yhä täällä ajatellaan: emme ole itää emmekä länttä emmekä kellekään mitään velkaa.

Helsingin Sanomat | hs.kulttuuri@sanoma.fi