Kuusi on puu, tietävät forstit

Joensuu. Joensuun yliopiston metsätieteellistä tiedekuntaa kehutaan alansa huipuksi. Huhujen mukaan sen opiskelijat – eli metsätieteilijät, forstit, tai metsäläiset – ovat vakavia, salamyhkäisiä ja sisäänpäinlämpiäviä.

Tammikuisena pakkaspäivänä opiskelijat Ilkka Kuuramaa, 25, ja Jarkko Ruokonen, 22, istuvat hyväntuulisina sohvalla tiedekuntansa käytävällä miettimässä, miten on – pitävätkö mielikuvat paikkansa.

Forstikaksikon takana on pitkä rivi lasivitriineistä tuijottavia täytettyjä metsän eläimiä. Itse metsäkin kohoaa yliopiston punatiilisten rakennusten takana, vaikka kaupungin keskusta on vain kilometrin päässä.

Mikä sitä kieltämään, Kuuramaa ja Ruokonen tuumivat. Metsäopiskelijat eivät ole yliopistoväkeä sosiaalisimmasta ja puheliaimmasta päästä. Eiväthän puutkaan puhu.

"Moni luulee tänne tullessaan, että täällä pääsee metsään töihin. Kyllähän se kertoo, että tänne hakeutuu erä- ja retkeilyhenkisiä ihmisiä", Jarkko Ruokonen sanoo.

"Sisäänpäinlämpiävä voi olla myös positiivista", Ilkka Kuuramaa sanoo. Metsätieteilijöillä on hyvä ryhmähenki.

Ja miten muuten kuin vakavasti voi suhtautua itse Kuuramaahan, jonka talvi-lookin kruunaa uusi karvahattu. Vaihto-opiskeluvuoden tuliaisia Pietarista.

Entä tiedekunnan laadukkuus? Alan kärkeä?

Joensuun metsätieteellisestä tiedekunnasta löytyy Suomen Akatemian huippuyksikkö, metsäekologian ja metsänhoidon tutkimusryhmä. Opetusministeriö hyväksyi tiedekunnan yliopisto-opetuksen laatuyksiköksi.

Tiedekuntaan valitaan vuosittain 45 uutta metsäopiskelijaa. Ensimmäisen vuoden kaikki opiskelevat yhdessä, toisen vuoden jälkeen valitaan pääaine kolmesta vaihtoehdosta, jotka ulottuvat metsätaloudesta metsiensuojeluun.

Kuuramaa päätyi metsä- ja puuteknologiaan, Jarkko Ruokonen metsäsuunnitteluun ja -ekonomiaan.

"Metsä- ja puuteknologia pitää sisällään kaiken sen, mitä tapahtuu, ennen kuin metsässä pystyssä oleva puu on tehtaassa", Kuuramaa selittää.

Ruokonen painottaa opintonsa metsän ekonomiaan, ja lukee sivuaineenaan taloustieteitä.

Tiedekunnan kolmas pääaine, metsäympäristön hoito ja suojelu, kasvattaa suosiotaan. Ympäristönsuojelusta ja matkailusta uskotaan löytyvän työpaikka yhä useammalle metsäopiskelijalle.

Tyypillisiä forstien työpaikkoja ovat metsäyhtiöt, Metsäntutkimuslaitos, metsäkeskukset, metsänhoitoyhdistykset, ympäristöjärjestöt. Moni opiskelija saa jalkansa tulevan työpaikan ovenrakoon tekemällä sinne ensin gradun.

Kuuramaan ja Ruokosen mukaan opiskelija voi pitkälti päättää opinnoistaan ja erikoistumisestaan.

Joustavuutta on myös se, että liikuntaharrastuksensa vuoksi paljon matkusteleva Ruokonen on voinut tehdä tenttejään Helsingissä.

Kansainvälisyys on päivän sana myös Joensuun metsätieteellisessä. Opettajia ja opiskelijoita tulee ja menee. Tiedekuntaan tulee vuosittain 50 vaihto-opiskelijaa. Joka kolmas Joensuun forsti käy opiskelemassa Suomen ulkopuolella.

Ennen ulkomaille ja edes forstiksi pääsyä innokkaan metsäopiskelijan täytyy tunnistaa pitkä rivi puulajeja.

Ilkka Kuuramaa antaa vinkin: "Mänty, pitkät neulaset. Kuusi, lyhyet neulaset."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi