Kyllä se siitä

Jokin aika sitten uutisoitiin, kuinka viime syksynä Haaga-Helian liiketalouden ja tietotekniikan kursseille haki yli tuhat nigerialaista ja 500 nepalilaista. Oleskelulupa Schengen-alueella mielessään, arveltiin ulkoministeriöstä. Siksi sieltä ei myönnetty kyseisille amk-intoilijoille viisumeita pääsykokeisiin osallistumista varten.

Miksi ei?

Eikö tämä olekaan se sama maa, joka julkaisee pelottavia, kärjellään seisovan kolmion muotoisia väestöennusteita?

Ollaanko tässä enää siinä asemassa, että on varaa nirsoilla? Luulisi pikemminkin, että työministeri olisi nigerialaisia vastassa Helsinki-Vantaalla ja puristaisi jokaisen kättä henkilökohtaisesti, ilon kyyneleet silmissään.

Mutta ei. Koska ne tulevat elintason perässä.

On se kumma, että kantaväestössä nykyään suorastaan esimerkillisenä pidetty persoonallisuudenpiirre (omanvoitonpyynti) muuttuu kielteiseksi, kun naama on väärän värinen. Onpa kauheaa, että joku kehtaa toivoa parannusta kurjaan elämäntilanteeseensa: säällisesti palkattua työtä ja rauhallista yhteiskuntaa – miten roistomaista.

Samalla tiedetään, että työikäisistä suomalaisista tulee ihan kohta pulaa. Asenne on tämä: kyllä se siitä jossain vaiheessa itsestään ratkeaa – ja jollei ratkeaisikaan, niin minä en ole täällä sitä murehtimassa. Ihan kuin roskapussi, joka viedään eteiseen haisemaan, mutta sitä ei viedä ennen kuin on ihan pakko.

Sama juttu ilmastonmuutoksen suhteen. Maailmanloppu on hyvää vauhtia tulossa: rentukka kukkii nurmella joulukuussa, mustarastas laulaa kuin huilu.

Mutta sen sijaan, että tehtäisiin kaikki mahdollinen, jotta ei tulisi enempää vahinkoa, Suomessa alennetaan autoveroa ja yritetään löytää asiasta valoisia puolia. Näin: No sitten me viljellään täällä mangoja ja viiniä, ja tuossa missä on nyt mänty, on sitten palmu.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi