Lapsistaan erotettu vanhempi on taloudellisestikin heikoilla

Vuonna 2008 maassamme haettiin käräjäoikeuksissa yli 13 000 avioeroa. Tässä ei luonnollisestikaan ole mukana avoeroja – niitä kun ei ole tilastoitu.

Useimmissa avioeroissa mies lähtee henkilökohtaisten tavaroidensa kanssa perheen yhteisestä asunnosta joko vapaaehtoisesti tai naisen aloitteesta lopettaa yhteiselämä.

Useimmissa tapauksissa isä joutuu jättämään lapsensa äidin luokse, koska vanhoillinen yhteiskunta ei tässäkään toimi tasa-arvoisesti. Katsotaan, että lasten paikka on äidin luona. Näin käy silloinkin, kun isä on vastannut avioliitossa kokonaisvaltaisesti lasten arjesta.

Kun toinen vanhempi jää lasten kanssa "yksinhuoltajaperheeseen", hän on oikeutettu lastensa kautta erilaisiin yhteiskunnan etuihin.

Jos lähihuoltajalla ei ole asuntoa, hän on oikeutettu saamaan sellaisen, koska lapset asuvat hänen luonaan. Mikäli hänen maksukykynsä ei riitä, hän on oikeutettu asumistukeen, jossa ei nykyisin ole edes omavastuuta.

Tämän lisäksi hän saa lapsistaan riippuen kotihoidontukea, erilaisia kuntakohtaisia lisiä, vammaistukea, toimeentulotukea ja niin edelleen. Lisäksi hänen osoittamalleen tilille maksetaan lapsilisät yksinhuoltajakorotuksineen riippumatta siitä, kuinka laaja tapaamisoikeus muualla asuvalla vanhemmalla on.

Hänen osoittamalleen tilille maksetaan myös elatusavut, jotka ovat usein kohtuuttoman suuret. Suuruus vaikeuttaa muualla asuvan vanhemman ja lasten tapaamisia. Mikäli muualla asuva vanhempi on maksukyvytön, Kela suorittaa lähihuoltajalle elatustuen määrän, 136 euroa kuukaudessa lasta kohden ja yksinhuoltajakorotuksen 46,60 euroa.

Mikä sitten on tilanne lapsistaan erotetulla toisella vanhemmalla? Hän saattaa ensi alkuun joutua yöpymään sukulaisten tai kavereidensa nurkissa, koska hänellä ei ole lakisääteistä oikeutta asuntoon kuten lasten lähihuoltajalla.

Hän joutuu edelleen maksamaan lähihuoltajan nyt asuttamaa perheen yhteistä asuntoa, joten hänellä ei ole myöskään taloudellisia resursseja järjestää itselleen omaa asuntoa.

Lapsiin liittyvissä oikeudellisissa riidoissa hänellä ei ole edes perustuslain suojaa saada tasapuolisesti oikeutta asiassaan.

Tämä johtuu korkeimman oikeuden ennakkopäätöksistä 2003:104 ja 104, joissa lapselle ei voida sälyttää riskiä oikeudenkäyntikuluista, kun lapsi on kantajana. Toisin on lähihuoltajalla, jolla ei useimmiten ole mitään oikeudenkäyntikulujen riskiä nostaessaan kanteen lapsiin liittyvissä asioissa.

Yhteiskunnan monet tuet liittyvät lasten asumiseen. Yksinään asuva vanhempi ei ole oikeutettu erilaisiin kunnan avustuksiin. Katsotaan, että hänelle riittää huomattavasti pienempi asunto, vaikka lapset käyvät hänen luonaan säännöllisesti.

Oikeusministeriön ohjeistus 2007:2 on lisännyt muualla asuvan vanhemman köyhyyttä. Se on mahdollistanut lähihuoltajan vuodesta toiseen nostamat kanteet vailla mitään riskiä oikeudenkäyntikuluista.

Ohjeistus eriarvoistaa vanhempia muutenkin: luonapitovähennyksen määrä ei ole riittävä, ja ohjeistusta käytetään tarkoitushakuisesti riitatilanteessa. Se kehottaa aina uudestaan riitauttamaan asian.

Muualla asuva vanhempi on lapsille yhtä tärkeä ihminen kuin lähihuoltaja.

Lapsistaan erotettujen vanhempien taloudellisesta tilanteesta puhutaan ja kirjoitetaan liian vähän.

puheenjohtaja

Elatusvelvollisten liitto ry

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi