Onnettomuuden ohi kaasuttelevat syyttävät usein kiirettä.

Maalaisjärki on oiva apuri

Kolaripaikalla yksinkertaisetkin toimet voivat pelastaa ihmishenkiä

 Pysähtyminen kolaripaikalle vaatii kanttia. Kestänkö kohdata kolarin seuraukset? Osaanko antaa oikeanlaista apua?

Moni joutuu taas miettimään näitä kysymyksiä, sillä todennäköisyys joutua kolaripaikalle kasvaa kesällä.

"Vakavien kolareiden lisääntymiseen kesällä vaikuttaa se, että kesällä liikutaan enemmän. Myös ajonopeudet kasvavat, ja alkoholia käytetään tavallista enemmän", ylikomisario Heikki Seppä summaa.

Rattijuoppoja jää kiinni hiljaisena jouluviikkona 300, mutta juhannusviikon aikana peräti 800.

Vuosina 1997-2003 kuolemaan johtavia kolareita kirjattiin huhtikuulle yhteensä 30, mutta heinä-elokuulle jo 45. Kolareissa loukkaantui näinä vuosina toukokuussa 700 ja elokuussa 900.

Kesäkuukausien aikana puhelut hätäkeskukseen lisääntyvät kolmanneksella, ja hätänumerossa 112 on ruuhkaa.

"Mitä kauniimpi kesäsää, sitä enemmän kolareita", hätäkeskuksen viestintä- ja yhteyspäällikkö Marjukka Koskela sanoo.

Rauhallisella pikkutiellä apuun pysähdytään todennäköisemmin kuin vilkkaassa liikenteessä, jossa avun antaminen jätetään helpommin muiden kontolle.

"Jos auttajissa on valinnanvaraa, on avun antaminen hyvä jättää niille, jotka sen osaavat. Jos kolarin kohtaa yksin pikkutiellä, on apuun mentävä vähemmilläkin resursseilla", Heikki Seppä korostaa.

Tieliikennelainsäädäntö ei velvoita sivullista pysähtymään onnettomuuspaikalle.

Ihmiset ajavat kolaripaikan ohi monesta syystä. Syytetään kiirettä, pelkoa siitä, että auttaisi väärin tai että joutuisi kolaritilanteen todistajaksi.

"Huolestuttavaa on lisääntynyt välinpitämättömyys. Ei kuulu minulle -ajattelutapa on valitettavan tavallista", kertoo Pasilan tutkimusyksikön komisario Vesa Lilja.

"Kolarin kohdatessaan liian moni miettii, että toinen auttaa paremmin kuin itse", sanoo Punaisen Ristin ensiapuohjelmien koulutussuunnittelija Kristiina Myllyrinne.

Monen ihmisen henki pystyttäisiin pelastamaan muutamalla yksinkertaisella toimella.

"Kolarissa loukkaantunut joutuu usein asentoon, jossa hengittäminen vaikeutuu. Kun leuan nostaa oikeaan asentoon, avautuvat hengitystiet", Myllyrinne opastaa.

Hätäkeskus antaa puhelimitse neuvoja ensiaputilanteessa, ja 112 tunnetaan hyvin. Jopa 94 prosenttia suomalaisista osaa käyttää sitä, Marjukka Koskela muistuttaa.

Mutta on tietysti hyvä, jos onnettomuuspaikalla on ihminen, joka osaa antaa ensiapua ripeästi. Kun neuvot annetaan puhelimessa, menetetään arvokkaita minuutteja.

Lisäavun saamiseksi on tärkeää soittaa kolaripaikalta. Moni soittaa hätäkeskukseen vasta ajettuaan kolaripaikan ohi, mikä vaikeuttaa paikantamista. Hätäkeskus ei saa tarpeeksi tietoa eikä osaa välttämättä lähettää tarvittavaa apua.

"Avun saamiseksi tärkeintä ei ole se, että osaa vastata kaikkiin hätäkeskuksen kysymyksiin vaan se, että soittaa. Jos linjalla on ruuhkaa, nopein tapa saada apua on jäädä linjalle odottamaan", Koskela sanoo.

Radioon soittaminen ei tuo paikalle tarvittavaa apua, mutta varoittaa muita kolarista.

Koskela neuvoo autoilijoita yleensäkin käyttämään maalaisjärkeä. Yksi hyvä vinkki on pitkällä matkalla nollata trippimittari kaupunkien kohdalla.

On helpompi antaa ohjeita kolaripaikasta kun tietää, miten monta kilometriä on kulloistakin tietä ajanut.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi