Me rikkaat länsimaalaiset voisimme antaa niin paljon enemmän

Jos hyväntekeväisyys olisi tehokkaampaa, maailman lapsista pelastuisi useampi

Jos näet taaperon hukkumaisillaan vesialtaaseen, lähdetkö pelastamaan häntä, vaikka uudet kenkäsi kastuisivat? Vastaus lienee ilmeinen.

Entä jos vaarassa onkin 26 000 kehitysmaan lasta? Jos et auta, he ovat illalla kuolleet.

Australialainen filosofi Peter Singer tekee epämiellyttävän kysymyksen kirjassaan The Life You Can Save. Princetonin yliopistossa professorina työskentelevä Singer niitti mainetta kirjallaan Oikeutta eläimille, josta monet kasvissyöjät ja eläinoikeusaktivistit saivat innostusta ja perusteluita valinnoilleen.

Professorin perusargumentti on yksinkertainen: ruuan, suojan ja terveydenhoidon puutteiden aiheuttama kärsimys ja kuolema ovat "paha asia".

On väärin estää "pahaa" tapahtumasta, jos sen voi tehdä uhraamatta mitään lähellekään yhtä tärkeää. Koska "pahan" voi helposti estää lahjoittamalla avustusjärjestöille, on väärin olla lahjoittamatta.

Singer aloittaa hätkähdyttävän valoisasti.

Absoluuttisesta köyhyydestä kärsii nyt pienempi osa ihmisistä kuin ehkä koskaan ihmiskunnan historiassa. Samaan aikaan vauraus on lisääntynyt satumaisesti.

Miljardi ihmistä elää leveämmin kuin vanhojen aikojen kuninkaan ja aateliset! Yhdysvaltalaiset käyttävät keskimäärin vain kuusi prosenttia tuloistaan ruuan ostamiseen.

Syyllistämistä tai ei, Singerin mukaan länsimaalaiset voisivat lahjoittaa paljon enemmän ilman, että heidän elintasonsa alenisi.

Närkästyksen kohteena ovat ylellisyystavarat, mutta hän perää myös tavallisen pulloveden ostajan vastuuta.

Singer muistuttaa, että jopa 14 prosenttia yhdysvaltalaisten kotitalousjätteestä on alkuperäisessä pakkauksessa olevaa pilaantumatonta ruokaa. Keskivertonainen omistaa myös yli 600 dollarin edestä vaatteita, joita hän ei ole käyttänyt vuoteen.

Mutta auttaako raha? Singer kertoo kahdesta yhdysvaltalaisen vipurahaston työntekijästä, jotka ryhtyivät lahjoittamistarkoituksessa arvioimaan avustusjärjestöjä samalla tavoin kuin sijoitustarkoituksessa yrityksiä.

Tietoja oli saatavissa siitä, kuinka paljon varoista käytetään avustustoimintaan, mutta järjestöt eivät osanneet kertoa, mitä rahoilla saadaan aikaan.

Kaksikko perustikin järjestön, joka pyrkii kehittämään hyväntekeväisyyden tuloksellisuutta ja sen mittaamista

Singer päätyy arvioimaan, että lapsen hengen pelastaminen maksaa 200–2 000 dollaria. Samalla hän huomauttaa, että apua tarvitaan myös muuhun kuin hengenpitimiksi.

Kuinka paljon hyväntekeväisyyttä sitten pitäisi harrastaa?

Singer pitää keskituloisille kohtuullisena ohjenuorana viittä prosenttia ja rikkaille vähän suurempaa osuutta. Suomen tapauksessa summa pitäisi laskea nettotuloista, koska lahjoituksia ei voi vähentää verotuksesta kuten Yhdysvalloissa.

Singerin perusargumentista on vaikea löytää virhettä, mutta tämä ei vielä muuta maailmaa. Ydinongelma on siinä, ettemme reagoi maailman köyhimpien lasten hätään samalla tavoin kuin silmiemme edessä hukkuvaan.

Aiempina vuosituhansina vain omista lapsistaan välittäneet vanhemmat selviytyivät. Globaali talous, ympäristöuhat ja terrorismi pakottavat laajentamaan vastuuta.

Singer huomauttaa myös – Darwiniin vedoten – ettei evoluutiolla ole moraalista suuntaa. Vaikka evoluutio selittäisikin, miksi tunnistamme paremmin yksilön kuin ryhmän hädän tai miksi välitämme läheisistämme enemmän kuin muista, se ei oikeuta näitä tunteita.

Singeriä voisi pitää hyväntahtoisena hölmönä. Lasten kuolemat kehitysmaissa eivät johdu siitä, etteivät he saa riittävästi almuja rikkailta, vaan siitä, että länsimaat riistävät kehitysmaita.

Hyväntekeväisyydellä voidaan pitkittää kärsimystä, koska se kahlitsee muutosvaatimuksia ja ponnisteluita kehitysmaiden omien instituutioiden – esimerkiksi verotuksen ja sosiaaliturvan – rakentamiseksi.

On totta, ettei Singer ota riittävästi huomioon riiston ulottuvuuksia tai avustusjärjestöjen roolia suhteessa kehitysmaiden omiin instituutioihin. Yksilötasolla kritiikki jää kuitenkin vain kehnoksi väistöyritykseksi.

Parempien keinojen puutteessa avustusjärjestöt kiistämättä estävät lapsia kuolemasta. Lahjoittamalla rahaa voi pelastaa lapsen elämän.

Peter Singer: The Life You Can Save. Acting Now to End World Poverty. Random House. 207 s.

Helsingin Sanomat | hs.kulttuuri@sanoma.fi