Mediamaisterien maa

 Lääkärit valmistuvat lääketieteellisestä ja juristit oikeustieteellisestä tiedekunnasta. Mutta mikä mediatieteiden opiskelijasta tulee isona?

"No kai minusta tulee media-alan moniottelija, niin tönköltä kuin se kuulostaakin", hymähtää Lapin yliopistossa kolmatta vuotta opiskeleva Antti Brunni. Hänen pääaineensa on nimeltään mediatiede.

Brunnia veti Rovaniemelle mediaopetuksen laaja-alaisuus. Taiteiden tiedekuntaan kuuluva mediatiede tuntui hänestä hyvältä tavalta yhdistää akateeminen tutkinto, audiovisuaalinen mediakulttuuri ja web-työskentely, jotka olivat kiinnostaneet häntä teini-iästä asti.

"Halusin yleissivistävän yliopistokoulutuksen, joka antaisi keinoja ja työkaluja toimia tiedotusvälineiden parissa", Brunni sanoo.

Median pariin työskentelemään halajaa Brunnin tavoin moni. Alan koulutus onkin monenlaisten haasteiden edessä: miten tuottaa tarpeeksi ammattilaisia yhä monimuotoisemmaksi muuttuvalle mediakentälle?

Tampereen yliopistossa syntyi puolitoista vuotta sitten yhteiskuntatieteitä, taideaineita ja humanistisia tieteitä yhdistävä mediakulttuurin oppiaine. Professori Mikko Lehtosen mukaan monitieteisyys on aina ollut tärkeä osa viestinnän opetusta.

"Media sinänsä ei muodosta mitään yksiselitteistä alaa, jonka voisi laittaa yhden oppiaineen alle", hän korostaa.

"Siinä yhdistyvät yhteiskuntarakenteet, valta, omistus, teknologia, kulttuuri, jokapäiväinen arki ja tekstien tulkinta. Jos ihminen on esimerkiksi opettaja, kirjastonhoitaja tai toimittaja, laaja-alainen median tuntemus ei ole ainakaan haitaksi."

Turun yliopistossa puolestaan yhdistettiin vuonna 2000 elokuva- ja televisiotiede sekä viestintä yhteiseksi mediatutkimuksen oppiaineeksi. Tutkijatohtori Susanna Paasosen mukaan uusi aine syventää ja laajentaa perinteisiä viestinnän opintoja.

"Mediatutkimus toimii siteenä monen eri asian välillä. Esimerkiksi populaarikulttuuri on pitkään ollut eräänlainen viestinnän alan äpärälapsi. Laaja-alaisessa mediatutkimuksessa on helpompaa yhdistää erilaisia lajityyppejä ja kerronnan muotoja kuin tiukkaan rajatussa oppiaineessa", Paasonen selittää.

Yliopistojen media-alan koulutuksen painotukset vaihtelevat paikkakunnasta riippuen. Turussa elokuva- ja televisiotiede on vahvoilla, Rovaniemen mediatieteessä on vahva taidepainotus, Jyväskylässä uskotaan käytännön journalistiikkaan ja Tampereella puolestaan vaikuttaa pitkä yhteiskuntatieteiden perinne.

Myös tutkimus- ja käytäntöpainotteisuudessa on eroja. Turussa vannotaan voimakkaasti tutkimuksen nimeen, Rovaniemellä taas käytännön opetus on keskittynyt erityisesti uusmediaan.

Kaikki koulutusohjelmat tarjoavat valmiudet niin akateemiselle tutkijan uralle kuin esimerkiksi toimittajan työhön, opiskelijasta riippuen.

Vaikka halukkaita media-ammattilaisen alkuja on paljon, Lehtonen muistuttaa, että alan akateemisten koulutuspaikkojen määrä ei ole juuri lisääntynyt.

"Paljon puhutaan media-alan liikakoulutuksesta. Se kuitenkin koskee lähinnä ammattikorkeakouluja ja ammatillista koulutusta. Akateemisella puolella siivilä on edelleen varsin tiukka."

Susanna Paasosen mukaan pienen sisäänottomäärän ansiosta yliopistojen mediaopintoihin päätyy erityisen motivoitunutta väkeä.

"Ammattikorkeakouluissa pääpaino on tekemisessä, yliopistoissa tutkimuksessa. Molemmille painotuksille on varmasti kysyntää", Paasonen sanoo.

Mediatieteilijä Brunni uskoo saavansa töitä.

"Toistaiseksi opinnot ovat vastanneet korkeita odotuksiani. Tulevaisuudessa minusta tulee ehkä taiteilija, ehkä työskentelen mainostoimistossa tai tv-kanavalla, ehkä tutkijana."

Tietoa media-alan koulutuspaikoista: www.mol.fi/tiepa/Tiedotusjaviestintaalankokooma.pdf

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi