Mestaritontussa on sadun taikaa

Tamperelainen sairaanhoitaja Aili Somersalo (1887–1957) kirjoitti kymmeniä kirjoja: satuja, tyttökirjoja, Helsinki-aiheisia romaaneja ja historiallisia romaaneja. Niistä esikoisteos Päivikin satu ja sen jatko-osa Mestaritontun seikkailut ovat jääneet elämään lukijapolvesta toiseen.

Helsingin Sanomien äänestyksessä Mestaritontun seikkailut nousi suosituimmaksi kotimaiseksi lasten- ja nuortenkirjaksi. Se on klassikko, josta on otettu jo 17 painosta.

Kustannus Oy Ahjon vuonna 1919 Aili Tarvaksen nimellä julkaisema Mestaritontun seikkailut on saavuttanut asemansa hyvin hitaasti. On ihme, ettei Mestaritonttu kadonnut tyystin, sillä ensimmäisestä painoksesta toiseen kului neljännesvuosisata. Uusi kustantaja oli WSOY, joka julkaisi vuonna 1945 sekä Päivikin sadun että Mestaritontun seikkailut. Kirjailija käytti niissä tyttönimeään Aili Somersalo, mutta hän on kirjoittanut romaaneja myös nimillä Aune Sarkanen ja Eileen Summers.

WSOY antoi Somersalon satukirjat Onni Mansneruksen (1906–1980) kuvitettavaksi. Signeerauksista päätellen viipurilaissyntyinen taiteilija teki kummankin kirjan piirrokset jo vuonna 1943.

Hyvin monet Mestaritontun äänestäjistä mainitsivat ihastuksensa syyksi juuri Mansneruksen lumoavat kuvat. Pelkästään Mestaritontun seikkailujen kansikuvan musta pääväri, saa lukijan odottamaan jotakin jännittävää.

Aili Somersalo oli itse nuorena aikonut kuvataiteilijaksi, minkä huomaa hänen kyvystään maalata sanoin. Ilman Mansneruksen piirroksiakin kerronta synnyttää lukijan päässä kuvia ensimmäisestä lauseesta lähtien: "Oli yö."

Mutta Mansnerus teki Mestaritontun seikkailusta täydellisen. Hän vangitsi piirroksiinsa Somersalon sadun taian.

Päivikin sadun ja Mestaritontun seikkailujen lisäksi Mansnerus kuvitti myös muutamia muita satukirjoja. Varsinaisen elämäntyönsä hän teki taidemaalarina ja graafikkona ja yksityisnäyttelyittensä lisäksi osallistui kymmeniin kotimaisiin ja ulkomaisiin yhteisnäyttelyihin.

Valitettavasti Mestaritontun seikkailuista ei ole ilmestynyt WSOY:ltä enää vuosiin sellaista uutta painosta, joka tekisi oikeutta Mansneruksen alkuperäiselle kuvitukselle. Taiteilijan hienostuneet värisävyt ja pehmeät viivat ovat muuttuneet räikeiksi ja teräviksi.

Somersalon kerrontaa ei aika ole haalistanut. Olin pikkutyttö, kun Mestaritonttua luettiin minulle ensimmäisen kerran 50-luvulla. Yhtä ihanalta kirja tuntui vuosikymmeniä myöhemmin, kun luin sitä omille lapsilleni. Joka kerta nautin, nauran ja vähän värisenkin kauhusta, kun Mestaritonttu huijaa Kyöpelivuoren noitia ja kumartuu suolähteen ääreen lähettääkseen suokukasta nousevan satuhattaran mukana salaista hätäviestiä Satumaahan.

Sarja perustuu Helsingin Sanomien kyselyyn, jossa lukijat kertoivat lasten- ja nuortenkirjasuosikeistaan. Kyselyn tuloksia ja lukijoiden perusteluita osoitteessa www.helsinginsanomat.fi

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi