Miinakuri piti aika hyvin

 Miinojen ja piikkilankojen pakkopurku syksyllä 1944 on ollut häviäjän historiaa, josta ei ole välitetty tehdä kokonaisselvitystä.

Ei tiedetä, kuinka laajaa toiminta oli eikä sitä, kuinka paljon purkutöissä meni miehiä omiin miinoihin.

Rukajärven operaatiossa kaatui tai haavoittui kolme miestä, kertovat sotapäiväkirjat. Mutta miinakenttiä oli 73, ja miinoja maassa yli 14 000.

Miten näin pienet tappiot olivat mahdollisia?

Ainakin Rukajärven rintamalla suomalaisten miinakuri oli tiukka: kentät oli tarkkaan merkitty miinojen lukumääriä myöten.

Purkukeikalla suomalaiset törmäsivät tasan yhteen kenttään, jota ei ollut kartoissa. 14 070 miinasta löydettiin 11 062. "3 008 miinaa ei ole löytynyt, jotka ovat räjähtäneet tykistön tulessa, tulipaloissa sekä ovat muista syistä jääneet löytämättä", summaa sotapäiväkirja.

Ei ole tiedossa, että venäläiset olisivat jälkikäteen reklamoineet miinavahingoista.

Rukajärven rintama oli erikoislaatuinen, sillä yhtenäistä puolustuslinjaa oli vain kahdeksan kilometriä. Loppua lähes 200:aa kilometriä valvottiin kenttävartioista, pienistä erämaalinnakkeista.

Niiden puolustajille miinat ja piikkilanka olivat henkivakuutus.

Rukajärven operaatiosta kerrotaan Antti Tuurin Rukajärvi-trilogian kolmannessa osassa.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi