28.12.2009 3:00
Kun Saara Halonen lopulta kertoi raskaudestaan, uutisen kuulivat ensin parin vanhemmat. Oiva on pian jo kaksivuotias.
Saara Halonen laski pari juhannusta sitten juhlissa kuohuviinilasin vaivihkaa kädestään. Muiden huomaamatta Halosen pikkusisko nappasi lasin ja joi sen tyhjäksi.
Sukujuhlat oli yksi hankalista tilanteista, joihin Halonen joutui, koska hän halusi salata raskauden kolme ensimmäistä kuukautta. Ainoa uskottu oli sisko.
Pari halusi salata asian samasta syystä kuin moni odottaja. "Pelkäsin, että jotain menee vikaan", kohta kaksivuotiaan Oivan äiti kertoo.
Kätilö Eriikka Sailo sanoo, että suuri osa tulevista vanhemmista kertoo raskaudesta muille vasta noin kahdennellatoista viikolla tehtävän ultraäänitutkimuksen jälkeen. Moni haluaa varmistaa, että kohdussa todella on joku ja kaikki on kunnossa.
Moni raskaana oleva törmää tilanteisiin, joissa esimerkiksi alkoholista pitäisi illanistujaisissa uuden elämäntilanteen takia kieltäytyä.
Verkkokeskusteluissa odottajat neuvovat toisiaan selittämään juomattomuutta muun muassa antibioottikuurilla. Yksi kertoo kaataneensa baarissa tarjotun oluen vessareissulla lavuaariin ja hakeneensa tilalle salaa alkoholittoman oluen. Toinen odottaja puolestaan joi juhlissa limpparinsa drinkkilasista.
Kahvista ja tupakasta voi kieltäytyä vetoamalla vatsahaavaan.
Sailon mielestä raskaudesta kertominen on persoonakysymys. Ne, jotka heti kertovat uudesta parisuhteesta, tuskin salaavat raskauttakaan. Piilottelu ei aina edes onnistu.
"Raskaus voi näkyä kasvoista samoin kuin uusi mies tai hyvä seksi. Naisesta näkyy onnellinen hyrinä."
Dosentti Maija Tulppala on psykoterapeutin ja gynekologin työssään huomannut, että ensiraskaudesta kerrotaan usein aiemmin kuin muista. Moni ensiodottaja luottaa kehoonsa ja ajattelee, että kaikki etenee suunnitellusti.
"Toisaalta moni ajattelee, että jos asiasta puhuu aikaisin, onni otetaan pois."
Todetuista raskauksista 10–15 prosenttia päättyy keskenmenoon. Vaikka moni pelkää joutuvansa perumaan hyvät uutiset, kertominen voi myös auttaa keskenmenon osuessa kohdalle.
Eriikka Sailon mukaan kertomisen merkitys otetaan esille yleensä äitiysneuvolassa. "Odottajalle kerrotaan, että jos raskaudesta on puhunut ja tulee keskenmeno, pari saa yhteisön tuen", hän sanoo.
Odottajan on hyvä tietää myös se, että muiden reaktiot eivät aina helpota menetyksen käsittelyä.
"Joku saattaa vähätellä asiaa sanomalla, että keskenmenot ovat tavallisia ja että kyllä se siitä", Maija Tulppala kertoo.
Tulppalan mukaan tärkeintä olisi ymmärtää, että keskenmenoa saa surra, siitä saa puhua eikä asiasta pidä kantaa syyllisyyttä.
Lain mukaan raskaudesta pitää kertoa työnantajalle kaksi kuukautta ennen äitiysloman alkua. Ajoissa kertominen voi silti helpottaa oloa, kun muut ymmärtävät väsymyksen ja huonovointisuuden syyn.
"Aamupahoinvoinnista kärsivä saa enemmän sympatiaa kuin krapulainen", Sailo huomauttaa.
Koska raskaudesta voi olla aluksi vaikea puhua, moni siirtyy nettiin. Yhä useampi odottaja pitää blogia, jossa seurataan raskauden etenemistä. Pelkästään suomalaisesta Blogilistasta löytyy raskaus-hakusanalla lähes 250 nettipäiväkirjaa.
Myöhemmin blogi voi toimia väylänä jakaa raskaus esimerkiksi sukulaisten kanssa. Näin ajatteli helsinkiläinen Elisa Miinin, joka perusti Vekaravaara!-blogin raskauden puolivälissä. Kirjoituksissa puhutaan muun muassa äitiysjoogasta, pohditaan äidin identiteettiä ja testataan kantoliinoja. Lukijoita teksteillä on noin viisisataa.
Kolmen kuukauden salailu 28.12.2009
Työkaverit tunsivat riskit 28.12.2009
Ilouutinen levisi heti 28.12.2009
Mahakuvia blogiin 28.12.2009
Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi
HS Digilehti on Helsingin Sanomien painetun lehden sisältö verkossa.
Kun ostat päivän HS Digilehden, voit lukea verkossa myös tuoreimman Nyt-liitteen ja Kuukausiliitteen. Digilehtien ja paperi-lehtien sisältö on sama kannesta kanteen.