Mistä taantuman tunnistaa

 Mistä huomaa, että poika on tullut murrosikään? Ja mitkä ovat henkisen taantuman merkit?

"Pojilla murrosiän alun huomaa lähinnä hienhajusta", sanoo Lastenklinikan professori Martti Siimes.

Hän kirjoitti neljä vuotta sitten yhdessä Husin nuortensairaalan nuorisopsykiatrian ylilääkärin Veikko Aalbergin kanssa kirjan Lapsesta aikuiseksi. Siinä selvitettiin psykologista ja fysiologista tietoutta yhdistämällä, mistä kaikesta nuoren kypsymisessä on kyse.

Siimeksestä on lääkärinä lähes pöyristyttävää katsoa, ettei poikien ja tyttöjen erilaisuutta oteta huomioon kouluissa tai yhteiskunnassa yleensäkään. "Erojen olemassaoloa ei edes hyväksytä", hän ihmettelee.

Tyttöjen ja poikien erot ovat murrosiässä poikkeuksellisen suuria, Siimes kertoo. Ne ovat suurimmillaan murrosiän kriittisen vaiheen aikana, keskimäärin 13,5 vuoden iässä. Juuri pojille kriittinen vaihe on erityisen merkittävä.

Tytöt ovat 13,5 vuoden iässä kasvaneet lähes täyteen pituuteensa, ja heidän murrosikänsä on keskimäärin lähes ohi.

Pojilla murrosikä on sen sijaan puolivälissä. Heidän pituuspyrähdyksensä ei ole yleensä vielä edes alkanut. Myös keskimääräiset kehityserot ovat poikien välillä tällöin suurimmallaan. Samalla luokalla olevista 13,5-vuotiaiden pituuserot ovat noin 40 senttiä ja painoerot 40 kiloa.

Yhden luokan pojista toiset ovat fyysisesti täysiä miehiä, toisilla murrosikä ei ole edes alkanut.

Kun se alkaa, pojalla riittää ihmeteltävää omassa kehossaan. Pää on yhtäkkiä yhtä iso kuin aikuiselle miehellä - ja niin ovat myös kämmenet, jalat, penis... Poika huomaa nämä vartalon muutokset, mutta ei hallitse niitä.

Hämmennystä lisää se, ettei poikia valmisteta murrosiän alkuun samalla tavalla kuin tyttöjä.

Melkein kaikki tytöt kuulevat vanhemmiltaan kuukautisista ennen niiden alkua, Siimes kertoo.

Sen sijaan vain yhdelle pojalle kymmenestä puhutaan spontaaneista siemensyöksyistä, joita kuitenkin tapahtuu kaikille pojille.

"Ne tulevat varoittamatta. Yhtenä aamuna herää ja mietti, onko yökastelu alkanut."

Eivätkä poikien fysiologiset kiusat siihen lopu.

Ääni muuttuu käytännössä yhdessä yössä, kun kurkunpää työntyy eteen. Kovat äänet, pelko tai kuumuus laukaisevat hallitsemattomia erektioita.

"Entä onko gynekomastia tuttu asia", Siimes testaa. Gynekomastia eli rintarauhasten turpoaminen on ilmiö, joka tapahtuu melkein joka toiselle terveelle pojalle. Monia poikia rintojen kasvu häiritsee niin, että asia on koko ajan mielessä. Peiliin katsoessa herää pelko, että on muuttumassa tytöksi.

Gynekomastiasta kärsivät pojat tunnistaa Siimeksen mukaan oitis seurassa kuin seurassa.

"Heillä on valtavan isot T-paidat, ja he istuvat aina näin", Siimes sanoo ja työntää kädet pitkälle polvien väliin.

Murrosiän keskivaiheilla, juuri siinä pahassa keskimäärin 13,5 vuoden iässä, myös pojan henkinen taantuma on pahimmillaan.

Ruumiissa tapahtuvat muutokset hämmentävät, ja koulunkäynnin motivaatio alentuu.

Lapsenomaiset piirteet korostuvat. Välillä hakeudutaan vielä syvälle isän tai äidin syliin, mutta viiden minuutin päästä vanhempi on nuoren mielestä itse piru.

Myös uppiniskaisuus ja huonot tavat lisääntyvät. Pojista tulee epäsiistejä piereskelijöitä, jotka eivät välitä hygieniastaan, hotkivat ruokansa ja kiroilevat entistä enemmän. Myös kieli köyhtyy, ja lauseet lyhenevät.

Nämä ilmiöt ovat erilaisia suojautumiskeinoja, jotta aikuiseksi muuttumisen suurta mullistusta oppisi pikkuhiljaa käsittämään.

Samasta syystä nuoret yksinkertaistavat ja dramatisoivat asioita. Heidän maailmansa muuttuu mustavalkoiseksi.

Hallitsemattomilta vieteiltä taas suojaudutaan älyllistämällä asioita tai korostamalla omaa askeettisuutta.

Nuoret ovat tuolloin Siimeksen mukaan usein sietämättömiä olentoja.

"Äärettömän ärsyttäviä vanhemmille", Siimes sanoo kokemuksen äänellä...

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi