Muotihuiputus

Vivienne Westwood on brittimuodin suuri nimi.

Westwood tuli tunnetuksi 1970-luvulla Lontoon punkmuodin luojana – hän vaatetti muun muassa manageripuolisonsa Malcolm McClarenin Sex Pistols -yhtyettä. 1990-luvulla hän kasvatti yrityksensä huippumuotitaloksi.

Talossa on töissä yksi suomalainen suunnittelija, eikä hullummalla paikalla.

Westwoodin tuotannossa on muutama pääbrändi, ja yhden niistä pääsuunnittelija on Heta Dobrowolski, 35.

Itä- ja Keski-Suomessa kasvanut, saksalaiselta isältään sukunimensä saanut Dobrowolski vastaa Japanin markkinoille suunnatusta naistenmallistosta.

"Mulla on valta päättää kaikesta, joten kädenjälkeni näkyy koko mallistossa. Vastaavaa työtä en saisi herkästi muualta. Westwoodilla voin päättää joka päivä itse, mitä teen", Dobrowolski kertoo.

Työ on muotiammattilaisen unelma: itsenäinen asema yhden muotimaailman arvostetuimman gurun alaisuudessa.

Assistenttina aloittanut Dobrowolski on ollut Westwoodilla viisi vuotta. Westwoodin lähipiirissä hän on ollut jo yhdeksän vuotta.

Ja miten hän on tähän päässyt?

"Lukion jälkeen opiskelin entisen Itä-Berliinin taidekorkeakoulussa, mutta koulu ei sopinut mulle. Vaihdoin kouluun Länsi-Berliinin puolelle. Vivienne Westwood sattui olemaan siellä vierailevana proffana. Pääsin hänen luokalleen."

Dobrowolski oli onnekas – mutta menestykseen tarvittiin muutakin.

Muotiguru Westwood saattoi Dobrowolskin mukaan olla hyvinkin tyly oppilailleen, joista ei pitänyt. Mutta hän kiinnitti huomiota opiskelijaan, joka teki kovasti töitä, luki paljon, ei kysynyt liikaa neuvoa ja erottui joukosta asuillaan.

"Tajusin vasta opintojen jälkeen, että Vivienne taisi pitää musta."

Kun Dobrowolski valmistui, Westwood kysyi häntä töihin studioonsa.

"Se oli mahtavaa ja uskomatonta. Oli hassua puhutella Vivienneä etunimellä."

Salaa Dobrowolski oli uskaltanut jo haaveillakin, että pääsisi Westwoodille töihin. Edellisvuosina koulusta oli palkattu pari valmistunutta.

Useimmille kivan – tai edes mukiinmenevän – työpaikan saaminen opintojen jälkeen oli kiven alla.

Jo Savonlinnan taidelukiota käydessään Heta Dobrowolski tiesi, että haluaa tehdä isona jotakin luovaa. Hän selasi Vogue-lehtiä ja ihastui juuri Vivienne Westwoodiin ja Jean-Paul Gaultieriin.

Nyt Dobrowolski luo mallistoja ihailemalleen suunnittelijalle – eikä suosittelisi muotisuunnittelijan uraa kenellekään.

"Tämä on kylmä ja kova bisnes. Vaikka Westwood arvostaa työntekijöitään, hän ajattelee myös, että on etuoikeus olla hänellä töissä. Lopulta ketään ei pidetä arvossa ja kaikilla on olo, että he ovat vaihdettavissa. Koska kehuja ei pahemmin anneta, olen oppinut epäsuomalaisesti itse kehumaan itseäni", Dobrowolski sanoo.

"Muoti ei ole taidetta, se on bisnestä. Palkatkin ovat pieniä: Mitä luovempi työ, sitä alhaisempi palkka. Mitä kaupallisempi ja tylsempi työ, sitä korke-ampi palkka."

Ala pitää Dobrowolskin kuitenkin otteessaan.

"Työ on samanaikaisesti niin monia asioita – se on rankkaa, raakaa, sielun tuhoavaa, tyhjiin imevää mutta myös innoittavaa, ihanaa, addiktoivaa, mielenkiintoista, haastavaa. Mulla on vielä niin paljon saavutettavaa, etten halua luovuttaa."

Luovuttaa ei aio myöskään Minna Hepburn.

Hän on Suomesta Britanniaan muuttanut suunnittelija, jonka ekologista Minna-mallistoa myydään muun muassa Harrodsin luksustavaratalossa. Luomupuuvillasta ja ylijäämäkankaista tehtyjä mekkoja on esitelty Voguen, Ellen ja Cosmopolitanin sivuilla.

Monitoimijulkkis Kelly Osbourne on Minnan fani.

Hepburn on päässyt vaikealla alalla pitkälle – sotatieteiden yliopistotutkinnolla.

Hän ei ole koskaan opiskellut muotia. "En ole pikkutarkka, joten kaavoitus ja ompelutyöt eivät olisi sopineet minulle", suunnittelija perustelee.

Valmistuttuaan lontoolaisesta yliopistosta Hepburn lähti amerikkalaisen miehensä kanssa neljän kuukauden lomamatkalle Aasiaan ja Uuteen-Seelantiin. Suunnitelmat urasta pankkialalla hautautuivat, kun Hepburn löysi Vietnamista vaatetehtaan.

Hän päätti perustaa itse unelmiensa työpaikan. Hepburn suunnitteli takkeja, toppeja ja mekkoja, teetti ne Vietnamissa ja myi niitä kylmästä hytisten Lontoon katumarkkinoilla.

Brittiketju Top Shopin sisäänostaja bongasi vaatteet.

"Myin mallistoa Top Shopin kautta puoli vuotta ja pyöritin pientä putiikkia Borough'n markkinoilla. Uusia malleja piti tuoda Top Shopille joka kuukausi. En tehnyt vuodessa kahta, vaan jopa 12 mallistoa!"

Vaatteiden massatuotannon raadollisuus löi Hepburnin silmille: Hän löysi vaatteitaan kaupan lattialta tuhoutuneina. Mikään ei ollut tarpeeksi halpaa.

"Oli sydäntä särkevää, kun mietin, mikä aika menee yhden topin tekemiseen ja suunnitteluun."

Hepburn kiinnostui kestävämmistä arvoista. Hän suunnitteli ekologisen malliston ja haki kolmella mallikappaleella esittelytilaa Lontoon muotiviikoilta 2008.

"En voinut uskoa, että sain paikan."

Nykyisen Minna-malliston kankaat tulevat englantilaisilta tehtailta. Puuvilla on luomua ja silkki käsin värjättyä.

Vaikka Hepburnin voi sanoa olevan menestynyt, ei hän silti ole rikastunut, ainakaan vielä. Hän ei ole saanut ulkopuolista rahoitusta, ei tosin ole ottanut lainaakaan. "Olen jättänyt kaiken ylimääräisen shoppaamisen väliin ja laittanut säästyvät rahat bisnekseen. Aloitin muutamalla sadalla punnalla. Joka viikko mietin, että en jaksa enää. Mutta aina tapahtuu jotain positiivista."

Nyt eteenpäin vie ekologisen lasten malliston suunnitteleminen isolle brittiketjulle. Hepburn on itsekin kahden pienen lapsen äiti.

"Jos joku olisi kertonut minulle, miten vaikea ala tämä on, en ikinä olisi lähtenyt tälle tielle", hän sanoo. "Vaikka olisit kuinka hyvä suunnittelija, ilman bisnesvainua ja myyntitaitoa mistään ei tule mitään."

Olisiko muotisuunnittelija työ sitten mukavampaa, jos pysyttelisi Suomen ympyröissä?

Kysytään Aino Vainiolta. 30-vuotiaan helsinkiläisen vaatesuunnittelijan isoin silmukoin neulotut mohair- ja bambulankavaatteet ovat saaneet paljon näkyvyyttä viime aikoina kotimaassa.

I Know Why No -goottineuleita on bongattu muun muassa tv-juontaja Maria Veitolan ja laulaja Mannan päällä.

Image-lehdessä hän oli marraskuun kasvo.

Jos nyt ei aivan muodin huipulla, niin ainakin Vainio on Suomessa kovassa nosteessa.

Hän on opiskellut alaa pääosin kotimaassa.

"Vaatehulluna" lapsena hän meni ompelukerhoon jo 9-vuotiaana. Lukion jälkeen hän haki alan kouluihin ja pääsi silloiseen Evtekiin, nykyiseen Metropolia- ammattikorkeakouluun.

Hän teki vaihto-opintoja Berliinissä ja sen jälkeen opintojensa lopputyön Hennes & Mauritzille Tukholmassa. Tämän jälkeen hän pääsi vajaaksi vuodeksi ruotsalaiselle vaateketjulle töihin.

Kun työt loppuivat, hän hakeutui Taideteollisen korkeakoulun maisteriopintoihin. Ja sitten hänellä oli oma mallisto. Oma mallisto, joka on saanut huomiota – jokaisen suunnittelijan haave.

Mutta ei se Vainiota elätä.

Kun rahat loppuvat, sunnittelija Vainiosta tulee lehtifirman puhelinmyyjä.

Jotta hän pääsisi suunnittelijan työllä köyhyysrajan yläpuolelle, hänen pitäisi myydä kuussa yli kymmenen mekkoa.

Ja jotta tilauksia tulisi, pitäisi tehdä jotain paljon "mainstreamimpää".

Se ei Vainiota kiinnosta.

Hän kokeili suunnittelua ulkopuoliselle, mutta Patricialle tehdyt alusvaate- ja uimapukumallistot eivät päätyneet tuotantoon, joten palkkiot jäivät pieniksi.

Muotialasta haaveileville Vainio lähettää tällaisia terveisiä:

"Musta tuntuu, ettei tällä hetkellä kannattaisi ryhtyä vaatesuunnittelijaksi. On niin paljon suunnittelijoita, mutta niin vähän töitä."

Alalle ei hänen mielestään kannata hakeutua muiden kotimaisten koulujen kuin Taideteollisen korkeakoulun kautta. Ammattikorkeakouluopinnot Suomessa olivat hänestä "diipadaapaa".

Koko ala tarvitsisi Vainion mielestä Suomessa lisää rohkeutta ja rahoitusta, mutta – toisin kuin vaikka Ruotsissa – vaatteisiin ei täällä suhtauduta tosissaan.

"Toivottavasti ajat joskus muuttuvat."

Muoti 2009 Messukeskuksessa (Messuaukio 1) pe 13.11. klo 10–19, la–su 14.–15.11. klo 10–18. Liput 6–13 e. Muodin huipulle MTV3:lla to klo 20. Minna Hepburn pop up -kauppa Ludviginkatu 3–5:ssä to–pe 20.–21.11. www.minna.co.uk. Aino Vainio: www.iknowwhyno.com

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi