Mursujen maailmanloppu

Syksyllä 1996 kaksi amerikkalaisbiologia oli tarkkailemassa mursuja Lounais-Alaskassa. Eräänä iltana kymmenien mursujen lauma lähti raahautumaan ylös jyrkännettä. Kun 1 500-kiloiset mursut olivat päässeet jyrkänteen huipulle, alkoi erikoinen seremonia. Mursu-urokset ryhtyivät yksitellen liukumaan kielekkeeltä alas kohti kuolemaa. Alle tunnissa seitsemänkymmentä mursua heittäytyi alas. Joukkoitsemurhaa seuranneet amerikkalaisbiologit saivat pelastetuksi osan mursuista. Samaan aikaan sadat saman populaation mursut köllöttelivät rantakallioilla kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Erään hypoteesin mukaan mursut olivat saaneet merkin populaatiotaan uhkaavasta vaarasta. Osa reagoi kipuamalla kalliolle, osa jatkoi elämäänsä kuten ennenkin.

Vähän samaan tapaan toimii ihminen ilmastonmuutoksen edessä, väittää Stefan Fölster hämmästyttävässä kirjassaan Maailmanloppu on peruttu. Fölster on Ruotsin elinkeinoelämän kattojärjestön pääekonomisti, Oxfordissa väitellyt taloustieteilijä, jonka isovanhemmat olivat rauhannobelisti Alva Myrdal ja yhteiskuntatieteilijä Gunnar Myrdal.

Fölster on tutkinut ihmisten toimintaa kriisien ja vaarojen välttämisessä ja päätynyt siihen, että ilmaston lämpenemisen pysäyttämisessä ihmiset eivät toimi järkevästi. Osa yrittää keksiä keinoja päästöjen vähentämiseen, mutta osa turvautuu täysin merkityksettömiin tai jopa haitallisiin toimenpiteisiin.

Useimmat länsimaat rikkovat ilmastonmuutoksen torjunnassa katastrofinhallinnan ensimmäistä sääntöä. Sen mukaan toimenpiteiden pitäisi pohjautua siihen, mitä ihmiset todennäköisesti tekevät. Ei siihen, mitä heidän pitäisi tehdä.

Ilmastokeskustelussa vaietaan Fölsterin mielestä olennaisista asioista. Kuten siitä, kuinka ihmiset voisivat sopeutua elämään lämpimämmällä maapallolla. Toinen tabu on luonnon manipulointi teknologian avulla.

Ympäristöliike edistää ilmastonmuutosta torjumalla tunnesyistä monia menetelmiä, kuten auringonvalon heijastamista takaisin avaruuteen tai ilmakehän koostumukseen vaikuttamista kasvihuonekaasuja imevillä imureilla.

Nyt pitäisi kokeilla myös epätodennäköisiä ratkaisuja ja investoida teknologiaan, jonka läpimurto ei ole varmaa mutta joka onnistuessaan vaikuttaisi todella merkittävästi. Sellaisia hankkeita on jo vireillä, kuten fuusiovoiman kehittäminen.

Kasvihuoneilmiötä koskevaa informaatioryöppyä on Fölsterin mukaan käytetty moraalisen paniikin luomiseen. Se on kuin kirkkoisä Augustinuksen kehittämä kiirastuli-käsite, jolla pelottelemalla kirkko keräsi ihmisiltä veroja vuosisatojen ajan.

Nykypäivän Augustinus on Al Gore, jonka oscaroitu Epämiellyttävä totuus -elokuva sisälsi niin paljon virheitä, että Britannian tuomioistuimet kielsivät sen esittämisen kouluissa.

Paniikin takia ilmaston lämpenemisestä uhkaa tulla paljon vaikeampi ongelma kuin on tajuttu edes pelätä. "Kuinka todennäköistä on, että kaivostyöläinen Euroopassa tai kalastaja Mosambikissa ryhtyy vähentämään päästöjään, kun edes aktiivisimmat, asiasta eniten tietävät ja rikkaimmat eivät ole valmiita tekemään sitä?" Fölster kysyy. Siksi nyt pitäisi ryhtyä noudattamaan katastrofinhallinnan ensimmäistä sääntöä.

Fölster kyseenalaistaa monia vakiintuneita käsityksiä. Esimerkiksi kulutuksen vähentäminen pienentää hyvinvointia – jonka kasvu puolestaan vähentäisi ympäristön kuormitusta. Kun elintaso nousee, myös ympäristöystävällisyyteen on varaa.

Toivottavasti Kööpenhaminan ilmastokokoustajista moni lukee Fölsterin kirjan. Tai sitten meille käy kuin mursuille.

Meribiologi Dana Seagars oivalsi, että alaskalaismursujen joukkoitsemurha saattoikin olla vahinko. Edellä menneet mursut tajusivat vasta jyrkänteen huipulla, ettei siitä pääse kuin alaspäin. Takaa tunkeneet mursut työnsivät etummaiset tahtomattaan alas. Eläintensuojelijat rakensivat paikalle hiekkaesteen, jonka avulla mursut eivät enää pääse kielekkeelle.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi