KUUKAUSILIITE

Naiset tekevät sen itse

Kun naiset poseeraavat julkisuudessa alasti tai puolialasti, he ihmettelevät jälkeenpäin, miksi heitä pidetään bimboina. Mutta tarvitaan vain pari naistutkijaa, niin nainen tuntee heti itsensä bimboksi.

Erikoistutkija Tuula Juvonen kirjoitti keväällä Helsingin Sanomissa, että "arkiajattelussamme lähdemme helposti liikkeelle siitä yksinkertaistuksesta, että sukupuolia on vain kaksi, joko nainen tai mies".

Ihan totta. Yksinkertaisuuttani olen aina kuvitellut olevani nainen. Tästä alkeellisesta näkökulmasta tarkastelen nyt naisia ikään kuin naisina.

Luulen kyllä joutuvani tutkijatohtori Annamari Vänskän ylenkatsomaksi. Hän selitti niin ikään Helsingin Sanomissa: "On jälkijättöistä luulla, että sukupuoli olisi naisten ja miesten välisen eron merkki."

Jos ymmärsin oikein, sukupuoli on sosiokulttuurinen rakenne ja feminiinisyys pelkkää kulttuurista fantasiaa. Oletan, etten ymmärtänyt oikein. Pelkään pahoin, etten ymmärtänyt ollenkaan.

Varsinkin kun tutkija Sari Näre todistaa, että naiset nimenomaan haluavat korostaa sukupuolten välistä eroa – karvojenpoistolla. Hän näkee siinä yhteyden vallankäyttöön, koska "voi ajatella, että nainen tekee itsestään vaarattoman ajelemalla itsensä".

Itsetunto kohoaa kuin leikaten

Jo Spede kehitti legendaarisen sketsisarjan naisen logiikasta. Hannele Lauri antoi sille kasvot. Myöhemmin lukemattomissa naiskeskusteluissa on ihmetelty sitä logiikkaa, jolla Laurin kasvot ovat muuttuneet.

Onkin kehitetty teoria naisen sumeasta logiikasta, joka saa naiset maksamaan omaisuuksia siitä, että heidän ulkonäkönsä tärvellään.

Naisten roikkuva itsetunto kohoaa yhä useammin kauneusleikkauksilla.

Ilmiötä valottaa Hannele Lauri: "Suomi on täynnä näitä sinivalkoisia iskelmätähtiä, jotka pyörivät kuudenkympin kieppeissä ja iho on silti kuin parikymppisellä. Kirkkain silmin puhutaan hyvistä geeneistä, vaikka sokeakin näkee, että heidän kasvojaan on leikelty. Luonnonlaki on sellainen, että naama alkaa roikkua, kun ihminen vanhenee."

Nuortenkin on taisteltava luonnonlakeja vastaan. Jopa monen desin implanteilla. Suomen tunnetuin salarakas Marika Fingerroos selittää: "Ei ensimmäinen leikkaus liittynyt itsetuntoon, vaan maan vetovoimaan. Minulla oli jo luonnostaan aika isot rinnat, mutta ne riippuivat."

Naisen logiikalla hän päätti suurentaa rintojaan vielä toisella leikkauksella: asianhan täytyy olla niin, että mitä painavammat rinnat ovat, sitä vähemmän ne riippuvat.

Fingerroos halusi rinnat itsensä takia, vaikka saa kielteistä huomiota: "Joudun huomauttamaan miehille siitä, että he puhuvat enemmän rinnoilleni kuin minulle."

Sen sijaan ex-kansanedustaja Marjukka Karttunen iloitsi toisen raskauden turvottamista rinnoistaan: "Miten hauskaa on taas kokea se, miten miehet tuijottavat suupielet kaljavaahdossa rintojani ja juttelevat niille, eivätkä minulle."

Ruotsalaisen psykologin Ulla Sandklefin mukaan naisten identiteetti sijaitsee rinnoissa.

Naiset ovat heikkoina matematiikkaan

Matematiikkaa on suotta pidetty naisten heikkona kohtana. Laulaja Marika Krook on laskenut, että "99 prosenttia miehistä ei ymmärrä minua kokonaan".

Yhdessä vaiheessa työ vaati sata prosenttia menestyneen liikenaisen Katriina Wuoriston henkilökohtaisesta elämästä. Yli jääneellä ajalla hän omistautui hoitamaan kotiaan, lastaan ja miessuhteitaan.

Yksi aviomies vastasi kahta eläintä, sillä hän vaihtoi koirat pois saadessaan tilalle taiteilija Juhani Palmun. Silloin hän teki laskuvirheen: "Kun jäin pois omasta työstäni ja ryhdyin Juhanin avustajaksi, huomasin ensimmäistä kertaa elämässäni, ettei rahaa tulekaan mistään."

Virhe on sittemmin korjattu.

Miehillä on naisten maailmassa oma paikkansa. Katriina Wuoriston mielestä miehet ovat omiaan muuttopuuhiin ja renkaanvaihtoon ja sen sellaiseen. "Bensanjakelu on mielestäni miesten alaa! Jopa bensakorkin avaaminen on vaikeata, varsinkin talvella. Ja joskus bensa ei halua mennä millään tankkiin, vaan katkeilee koko ajan."

Silmäniloksi mies tietenkin sopii. Kansallisteatterin Tuntematon sotilas oli merkittävä taide-elämys kansanedustaja Sirpa Asko-Seljavaaralle: "Ihania miehiä. Oli kiva katsoa tommosia testosteronipaukkuja."

Miehet ovat ennakkoluuloisia päinvastoin kuin naiset. Siitä meillä on kirjailija Katja Kallion todistus: "Tutkin mieluiten sitä, minkä tunnen jo valmiiksi."

Miehet aivan väärin väittävät, että miesporukoissa on hauskempaa kuin naisten kanssa, että naiset tappelevat keskenään, että naiset vain shoppailevat, että naisia joutuu aina odottamaan.

Laulaja Virve Rosti on tottunut työskentelemään äijäporukassa ja arvellut viihtyvänsä paremmin kuin naisyhteisössä: "Naisista koostuvaa bändiä olisi varmaan vaikea saada samaan aikaan keikkabussiin, ja meikkaaminen sekä laittautuminen voisivat helposti kestää pidempään kuin itse keikka."

Viisauden pelko on kauneuden alku

Naisen ulkonäössä on aina jotakin vikaa. Astrologi Satu Ruotsalainen selitti pari vuotta sitten paluutaan blondiksi: "En viihtynyt ruskeissa hiuksissa, koska ne veivät minut teini-iän muistoihin, jolloin oikeasti olin ruskeatukkainen."

Laulaja Laura Voutilainen kertoi 29-vuotiaana kärsineensä pahasta kolmenkympin kriisistä. "Olen käynyt itseni kanssa hyvin syvällä", hän paljasti. Mutta tehohoito auttaa: "Kun joudun kriisiin, värjään tukkani."

Nainen vähentää vuosia omasta iästään, mutta ihmettelee muiden ikärasismia.

Kun viisikymppiselle Johanna Rauniolle tarjottiin tv-roolia, hän sanoi: "Tuntuuhan se mukavalta, että tämänikäistä vielä pyydetään johonkin."

Kauneusihanteiden seuraaminen pitää naisen vireänä. Olivia-lehti otsikoi keväällä: "Olkapäät ovat uudet rinnat."

Tämä oli paha takaisku niille muotitietoisille naisille, jotka eivät ole teettäneet itselleen silikonista olkatoppauksia vaan satsanneet kuppikokoon.

Rintansa pienennyttänyt missi Elina Nurmi saattoi vain ihmetellä: "En käsitä, miksi kukaan haluaisi saada jättimelonit, ellei halua miestenlehtiin malliksi."

Playboy-malli Susanna Penttiläkään ei ole ollut tyytyväinen uhkeaan ulkomuotoonsa: "Mielestäni minulla on liian pyöreät kasvot joissain kuvissa."

Vanhan sanonnan mukaan järki ja kauneus eivät pysy samassa päässä. Missiksi valittu Riitta Väisänen jätti kauppaopiston kesken ja pohti silloin, haluaako hän olla kaunis vai viisas: "Valitsin ensimmäisen enkä ole katunut."

Feministi vamppaa miehiä lämpimikseen

Ex-missi Lola Wallinkoski on kertonut pitävänsä missejä parempina naisen malleina kuin äkkivääriä feministiaktiiveja.

Ex-missi Lenita Airisto on julistautunut feministiksi. Silti naisen paras ystävä ei ole nainen, koska "älykäs mies on naisen paras ystävä".

Lenita on täsmentänyt vielä, että "mies on alastomana parhaimmillaan". Mies tuskin leimautuisi feministiksi, jos hän kehuisi vaatteettomia naisia. Tai Lenitan tapaan vanhoja heilojaan.

Heiloissa täytyy silti olla jotakin tosi outoa. Lenita ei ole paljastellut näiden nimiä, koska "se veisi minulta uskottavuuden työasioissa". Tähän asti uskottavuus työasioissa on mennyt miehiltä, jotka on yhdistetty epämääräisiin hutsuihin tai aitoihin ammattilaisiin.

Tosin Lenita sanoo: "Niin kauan kuin prostituutiota on, miehet suhtautuvat kaikkiin naisiin ikään kuin me olisimme ostettavissa."

Koska meitä kaikkia ei kohdella kauppatavarana, prostituutiota ei ilmeisesti enää esiinny. Pakko kuitenkin tehdä pieni syrjähyppy kommunistimaahan, jonka pääkaupungin keskusta kuhisi ilotyttöjä. Aatteelle uskollinen virkanainen kertoi tilanteesta virallisen version: "Olemme onnellisia siitä, että olemme pystyneet kokonaan hävittämään prostituution maastamme."

Lenita soveltaa feminismiä omaan todellisuuteensa. Hänen mukaansa uuden polven feministit eivät polta rintaliivejä vaan vamppaavat miehiä lämpimikseen. Diplomiekonomiksi valmistumisestaan hän on kertonut: "Paras arvosanani oli se, että vamppasin kauppiksesta ensimmäisen aviomieheni."

"Olen saanut kaikki työni ulkonäköni ansiosta", hän on myös maininnut.

Vaatteita vähentämällä, huomiota herättämättä

Kotityö on naisen kaunistus. Ainakin jos uskomme Glorian päätoimittajaa Riitta Lindegreniä: "Meidän mielestämme siivous on nykyisin aika trendikäs liikuntamuoto. Se voi olla jopa varsin seksikäs hyötyliikunnan muoto."

Hän muistuttaa lehtensä pääkirjoituksessa, että "siivoustakki on muodin klassikko". Varmuuden vuoksi hän vielä kysyy, että kukapa ei haluaisi Christian Lacroix'n siivoustakkia omakseen.

Kukapa ei. Paitsi europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola, joka siivoaa aina minihameessa. Hän satsaa siivouspäivinä siihen, että tuottaa silmäniloa miehelleen.

Muina päivinä hän levittää samaa ilosanomaa koko ympäristöönsä. Lehdistä on saatu lukea hänen hihattomista pikkumekoistaan, kymmensenttisistä koroistaan ja verkkosukistaan. Suurlähetystön kutsuilla hän on sävähdyttänyt "paljastavalla ranta-asutyyppisellä topillaan".

Pari vuotta sitten itsenäisyyspäivän vastaanoton alla hän kertoi, että hänen pukunsa on "hyvin vaativa vartalolle" ja "hyvin ilmastoitu". Pukeutuminen hieman jännitti, sillä "asu on niin tyköistuva, ettei se jätä mitään arvailujen varaan". Silti monet arvailijat ottivat häneen yhteyttä kysyäkseen, oliko puvun alla mitään.

Seuraavan vuoden Linnan juhlien aikaan hän oli huolissaan pukunsa näyttävyydestä: "Jotkut vielä luulevat, että olen näin huomionkipeä."

Naisellisiin vaatteisiin hän on kertonut pukeutuvansa, koska sattuu niistä pitämään. Kaikki naiset eivät ole yhtä edustavia. "Suomalaisnainen kun kulkee niska lysyssä purkkaa jauhaen, niin siitä saa huonon vaikutelman", Korhola on valittanut.

Useimmilla näistä naisista on kuitenkin vaatteet päällä.

Nakuilevat naiset eivät näytä siltä, että heidät olisi raastettu julkisuuteen väkisin. Päinvastoin, vähäisintäkään puutetta ei ole naisista, jotka haluavat alistaa itsensä seksuaaliobjektiksi. Täytyy tyytyä Seiskaan tai Hymyyn, jos ei pääse Playboyhin kuten Linda Lampenius.

Suomalainen alastonviulisti on tyypillinen bimbo. Ainakin ruotsalaisten feministien Kristina Thulinin ja Jenny Östergrenin kirjan mukaan: "Ilman menestyksellistä läpilyöntiä vamppimaisena metsänneitona Linda istuisi missä tahansa orkesterisyvennyksessä niin kuin muutkin."

Omasta mielestään Linda ei ole bimbo, koska hänestä on älykästä käyttää ulkonäköään hyväksi. Esiintyy myös naisia, joiden mielestä älykäs nainen ei halua näyttää bimbolta eikä sekoile kuin bimbo.

Kokonainen ihminen kasvaa henkisesti

Julkisuus luo kuvan naisista, jotka luovat kuvan itsestään.

Kansanedustaja Tanja Karpela sanoi tänä vuonna Helsingin Sanomissa: "Olen varovainen ja siinä mielessä laskelmoin kyllä, että katson, mikä kuuluu työhöni."

"Annan työhaastatteluja, en lähde spekuloimaan yksityiselämääni mitenkään missään."

Näissä työhaastatteluissa Karpela on kertonut muun muassa rakastamisen vaikeudesta, masennuksesta, siivousvimmasta, yökerhohölmöilystä, strassikengistä, miestensä hyvistä ja huonoista puolista – erityisen ylpeä hän oli Ollista, joka pelasti koiran jäistä.

Jutuissa on käsitelty koirien ja lasten lisäksi romanssit ja erot, kotien ostot ja myynnit, remontit ja lomailut, lenkkeilyt ja laihtumiset.

Varsinkin naistenlehdissä naistoimittajat päästävät naiset lausumaan syvällisiä ajatuksiaan: kokemuksista oppii, vaikeudet vahvistavat, vaihtoehtoja on monia, edessä on uusia haasteita, kaikki on mahdollista, on hyvä oppia tuntemaan itseään, yksin eläminen kuuluu henkiseen kasvuun, naisella on oikeus erilaisuuteen, elämässä ei voi saada kaikkea, joskus on hyvä pysähtyä, elämä on rajallinen...

Tanja Karpela on saanut löpistä turhuuksia sivukaupalla, myös iltapäivälehdissä:

"Ei kai elämän kuulukaan olla aina helppoa."

"Kaikki ihmiset tarvitsevat rakkautta."

"Ihminen on kuitenkin kokonaisuus."

"Erilaisia elämäntilanteita tulee eteen."

Alkuvuodesta Tanja Vienonen-Karpela-Saarela-Karpela kertoi muuttaneensa nimensä Saarelasta Karpelaksi lasten takia. Lasten sukunimi oli Karpela myös puolitoista vuotta aiemmin, jolloin hän muutti nimensä Saarelaksi.

Kun Mira Salo valittiin Miss Suomeksi, hän päätteli: "Jos väkisin haluaisin ängetä julkisuuteen, lähtisin ehkä politiikkaan."

Politiikassa nainen ei pyri kuin ehkä taaksepäin.

Rosa Meriläinen vapautti itsensä eduskunnasta äitiyteen: "On vapauttavaa, ettei minun tarvitse olla vastuussa Tansanian aavikoitumisesta, hoitajien palkoista tai muusta maailman parantamisesta."

Ikäkin oli väärä: "Kuusikymppisenä olisin varmaan kalkkeutunut siihen laitokseen paremmin sopivaksi, enkä pökkäisi niin pahasti silmään."

Eduskunta ei ollut myöskään opetusministeri Sari Sarkomaan tavoite: "Tuli suoraan sanottuna suru puseroon, kun pääsinkin läpi ja äitiysloma oli kesken."

Ex-missi Riitta Väisänen oli ehdokkaana EU-vaaleissa, mutta arveli olevansa politiikkaan liian kiltti ja rehellinen. Poliitikko Saara Karhun mielestä viralliset kaunottaret valehtelevat: "Jos olisin missi, sanoisin hallitsevani kuusi kieltä. Koska en ole, tunnustan totuuden."

Mediatutkija Iiris Ruoho vetää linjaa: "Naisten tulee voida yhdessä ja erikseen osallistua määrittelyyn, mikä on julkisesti ja poliittisesti tärkeää, sekä vastaavasti, mikä on pidettävä julkisuudelta suojattuna, intiiminä."

Osallistuvista naisista tunnetuimpia ovat Susan Ruusunen ja Johanna Tukiainen.

Tukiainen on pohtinut myös kunnallisvaaliehdokkuutta: "Minulla on ihan hirveästi mielipiteitä."

Kansanedustaja Tuija Nurmella on mielipide: "Politiikka ei koskaan ole yhden asian hoitamista, koska niin monet asiat vaikuttavat toinen toisiinsa."

Valta hoippuu korkokengillä

Joitakin naisia valta kiehtoo. He eivät halua sitä itse vaan vallanpitäjän sänkyynsä.

Äänestäjänä nainen on kuitenkin tietoinen omasta vallastaan. Vuoden 1999 presidentinvaalien alla laulaja Kike Elomaa tiesi: "Minulla on kaksi vaihtoehtoa: nainen ja mies."

Kun monet naiset sitten äänestivät presidentiksi naista, he hehkuttivat vaalin tulosta ja Tarja Halosta. Sen jälkeen he ryhtyivät haukkumaan, että Halonen ei ole tarpeeksi kaunis eikä tarpeeksi turhamainen: tärkeintä oli se, mitä Halosella oli päällä, eikä se, mitä hänellä oli päässä.

Naiset, jotka ensimmäisellä kerralla äänestivät Tarja Halosta, koska tämä on nainen, antoivat toisella kerralla äänensä Sauli Niinistölle, koska tämä on niin seksikäs. Poliittisesti tietoiset naiset halusivat vallanjako-oppinsa mukaisesti sekä työväen presidentin että porvarin.

Isänmaa ja keskusta pelastuivat, sanoivat miehet, kun naiset "yllättäen ja pyytämättä" menettivät pääministerin paikan. Anneli Jäätteenmäki yritti itse pelastautua kuuluksi tulleella lauseella: "Puhun niin totta kuin osaan."

Tänä vuonna Iltalehden toimittaja Raili Nurvala kysyi Jäätteenmäeltä: "Nyt on kulunut viisi vuotta historiallisesta vaalivoitostasi ja nousustasi Suomen ensimmäiseksi naispääministeriksi. Millaisia tuntoja tuo aika sinussa herättää?"

"En puhu asiasta mitään", Jäätteenmäki vastasi.

Politiikassa ratkaisevat puheet, mutta yrityselämässä teot.

Bisnesmaailmassa naisen kävely toimii vallankäytön välineenä, uskoo entinen huippumalli Saimi Hoyer: "Naisen on käytettävä hänelle annettuja aseita: lantion pauketta, jalan ojennusta ja vartalon kaarta."

Hänet auttoivat korkokengät henkisesti pystyyn. Naisellinen kävely on kuitenkin taitolaji: "Moni kenkäfriikki ostaa kaappinsa täyteen mitä hienompia ja kummallisempia kenkiä, mutta astelee niissä kuin strutsi, pyrstö pitkällä, siipiä heilutellen. Näky on karmaiseva."

"Vitsi, mikä maailma tästä avautuukaan", muistelee ahaa-elämystään näyttelijä Laura Birn. Hänen maailmankuvansa laventui, kun hän kohosi korkeille koroille.

Yletessään nainen tunnetusti törmää lasikattoon. Toimitusjohtaja Marika Makaroff onkin sanonut: "Monet naiset eivät halua johtajiksi, koska johtajat joutuvat tekemään epämiellyttäviä päätöksiä, joten heistä ei pidetä."

Nainen haluaa olla pidetty, mutta eri tavalla kuin mies. Myös talouselämän lehdet kohtelevat miesjohtajia eri tyylilajissa kuin naistenlehdet naisjohtajia.

Vuoden Eevaksi valittu Tehyn puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola esitellään lehdessä kaksoisleuasta huolestuneeksi kuuhulluksi. Saamme tietää, että kireiden lakkoneuvottelujen ajan hän käytti Isän tyttö -nimistä Kalevala Korua. Ja mitä vielä: "Suosikkiparfyymeistään hän otti käyttöön Carolina Herreran 212:n ja jätti So Sexyyn koskematta."

Valtioneuvos Riitta Uosukaisen mukaan osa naisista käyttää seksuaalisuuttaan hyväkseen pärjätäkseen paremmin työelämässä. Osa naisista kiirehti tyrmäämään tällaiset vanhentuneet väitteet hempukkatyypistä – ikään kuin sellaista ei enää olisikaan.

"Eivät kaikki naiset käytä seksiä vallan välineenä, mutta on niitäkin, jotka käyttävät", Uosukainen täsmensi.

Eron hetki lyö kovaäänisesti

Tasa-arvoajattelu on läpäissyt koko yhteiskunnan, joten Lola Wallinkoski onkin ihmetellyt: "Miksi minun pitäisi hemmotella itseäni, sehän on miehen tehtävä!"

Sen sijaan Marika Fingerroos on joutunut moittimaan aviomiestään: "Itseänikin alkoi jo oksettaa omat tekemiseni, mutta Jani tyytyi vain antamaan anteeksi. Kyllä miehen pitäisi oma vaimonsa kuriin saada."

Rakastuneesta naisesta tulee sekopää ja jätetystä naisesta sekopää potenssiin sata. Mies lopettaa suhteen kännykällä, kirveellä, pistoolilla tai muulla asiallisella aseella, mutta nainen ei lopeta millään.

Erossa naisen suu jää pysyvästi auki. Hän kertoo kaikille siitä siasta, jonka hän oli itse valinnut. Tai sitten hän kertoo kaikille siitä suhteesta, jossa entiset puolisot ovat parempia ystäviä kuin koskaan.

Julkkiskaunotar Jasmin Mäntylä eteni väärässä järjestyksessä: "Yhtä asiaa kadun: ensimmäistä avioliittoani. Ystävän kanssa ei saisi koskaan mennä naimisiin."

Jos nainen ei kehtaa kertoa, että suhde on päätynyt erillään asumiseen, hän muotoilee: suhde voi nyt paremmin, kun tapaamisista tulee juhlahetkiä.

Hylätyt erikoistuvat kipeisiin tilityksiin ja uuden onnen löytäneet hehkuviin parisuhdehaastatteluihin.

Mediapersoona Timo T.A. Mikkosen toisella vaimolla Nina Mikkosella on näkemys ensimmäisistä vaimoista, jotka saavat julmasti purkaa pahaa oloaan. Hänestä "syyttömät" naiset saavat runsaasti tilaa julkiselle oksentamiselle, kun taas "syylliset" miehet saavat tuskin ääntään kuuluville: "He eivät entisistä vaimoistaan pahaa sanaa sano, edes yksityisesti, vaikka ehkä syytä olisikin."

Nina Mikkosen mielestä nykyajan itkijänaiset pohjustavat yksityiselämän ruikutuksilla poliittista uraansa. Timo T.A. Mikkosen alkuperäisvaimo Tuire sattuu toimimaan Mäntsälän kunnanhallituksen puheenjohtajana.

Rakkauden töistä ansaitsevaksi äidiksi

Naisten töihin ei mies pysty.

"En tehnyt puoleen vuoteen mitään muuta kuin olin rakastunut. Sekin käy työstä", nykyinen Jutta Gustafsberg kertoi rouva Petteri Jussilan elämästä.

Työn hurmioon tositeeveestä tuttu nainen joutui kohdattuaan ternimaitokuninkaan.

Marika Krook todisti: "Rakkaus on kovaa duunia, ja ihmissuhde vie paljon energiaa etenkin tutustumisvaiheessa."

"Miksi pitäisi tehdä niin hirveästi töitä, kun ei siitä kuitenkaan rahallisesti hyötyisi mitenkään merkittävästi", Johanna Raunio kyseli ja muistutti, että onhan hänellä aviomies, joka paiskii töitä.

Susanna Sievinen määritteli naisen työn arvon, jos nainen hoitaa kahta lasta kotona ilman palkkaa. Mies oli tosin hankkinut sen komean kodin, jossa hän elätti vaimoaan ja lapsiaan. Susanna Sievinen vaati avioliiton ajalta ex-mieheltään Jani Sieviseltä 3 646 euron kuukausiansiota eli reippaasti yli suomalaisten keskiansion.

Susanna Sievinen huomasi omistautuneensa täyspäiväisesti perheelle vasta eron jälkeen. Avioliiton aikana Ilta-Sanomat tapasi kiireisen rouvan, joka napautti: "Se, että eläisin pelkkänä kotiäitinä, on väärä kuva."

Lehti kertoi: "Kouluttajan ja mallin töidensä lisäksi Susanna on ehtinyt myös kokeilla taitojaan sekä valokuvaajana että toimittajana. Jonkin aikaa hän piti omaa Susannan kauneuspalstaa Nummelan paikallissanomissa."

Ja itse asiassa: "Kotona kököttäminen ei ole koskaan sopinut mulle. En ole saanut itseäni pullantuoksuiseen kotiäitimeininkiin. En usko, että ne pullantuoksuiset kotiäidit niin kauhean tyytyväisiä siellä ovat. Sosiaalista ympyrää pitää olla muuallakin kuin hiekkalaatikon reunalla."

Eron jälkeen äiti ulkoilikin "pakollisissa kissanristiäisissä".

Naiset ovat joko äitejä tai epä-äitejä, äitiys on joko mahtavaa tai masentavaa. Kotiäidit vastaan uraäidit on päättymätön keskustelu, jossa naiset varmimmin käyvät toistensa kimppuun.

Entisen pääministerin vaimo Kirsti Aho kehotti aikanaan Kaleva-lehden haastattelussa silloista pääministerin rouvaa Päivi Lipposta pysymään lasten kanssa kotona niin kauan kuin nämä ovat pieniä. Päivi Lipponen kirjoitti lehteen ärtyneen toiveen, että Kirsti Aho lopettaisi hänen henkilökohtaisen elämänsä pohtimisen julkisuudessa.

Ristomatti Ratian vaimon Anu Saagimin mielestä on jotenkin sairasta, että naiset keskittävät kaiken energiansa perheeseen: "Monet naiset tulevat hulluiksi, kun saavat lapsen."

Halu äidiksi on kuitenkin vahva. "Kun näen ihanan vauvan, haluaisin omankin. Toisaalta sama pätee myös ihaniin autoihin", laulaja Marita Taavitsainen on pohtinut.

Europarlamentaarikko Satu Hassi vakuutti: "Vasta lasten kautta opin, että olen nainen ja että on arvokasta olla nainen."

Nainen alkaa kasvaa ihmisenä jo odotusaikana, todisti ex-malli Janina Fry: "Kun raskauteni kesti sitten 11 päivää lasketun ajan yli, jokainen päivä oli henkistä kasvua."

Kaikista äideistä ei tule hyviä äitejä, koska he eivät hoida lapsiaan kotona. Jos siis uskomme Nina Mikkosta, jonka mielestä lapsia jätetään surutta heitteille. "Lapsi vain ei ole koira, joka sekin oireilee käytöksellään pahan kerran ainaisesta tarhaan viennistä."

Kaikki naiset eivät ole hyviä edes naisina. Mikkonen pitää naisia miesten kyykyttäjinä ja puskasta ampujina: "Typeryyden ja itsekkyyden kyllästämiä naisia nyky-Suomessa riittää."

Siskoa ei jätetä, tuomion uhallakaan

Naisille ei tuota suurta tuskaa nimitellä muita naisia. Näyttelijä Sanna Saarijärvi sai tuomion Pori Jazzien järjestyshenkilön vastustamisesta – jupakan yhteydessä hän oli kutsunut raskaana ollutta naisvartijaa lihavaksi lehmäksi ja huoralesboksi.

Kissatappeluita käydään paremmissakin piireissä.

Filosofian tohtori Helena Saarikoski tuomittiin käräjäoikeudessa kunnianloukkauksesta, kun hän oli lukuisissa sähköposteissa parjannut valtiotieteen tohtori Sari Närettä. Saarikoski on valittanut päätöksestä hovioikeuteen. Molemmat ovat tutkineet tyttöjen asemaa yhteiskunnassa.

Mannerheimin lastensuojeluliiton pääsihteeri Eeva Kuuskoski menetti työnsä, kun hänet tuomittiin liiton entisen lapsiasiamiehen Helena Molanderin pahoinpitelystä. Kuuskoski kiisti kosketuksenkin, mutta tuomion mukaan hän oli tönäissyt.

Käy kiinni mistä saat, toimii sanallisesti politiikassa. Kansanedustaja Liisa Jaakonsaari antoi jo aikaa sitten tunnustusta kollegalleen Tuulikki Ukkolalle siitä, että tämä teki "mustamaalauksen historiaa".

Politiikasta kiinnostunut blondi Viivi Avellan on syyttänyt kansanedustaja Maria Guzenina-Richardsonia moninkertaiseksi takinkääntäjäksi: "Maria G! Kapitalistisen musiikkimaailman 90-luvun jet-set-toimituksen MusicTV:n seksiä tihkuva juontajakaunotar! Musakanavan tähden Lontoon juhlavuodet, hulppeat gaalajuhlat ja päätähuimaavat palkat ovat nyt menneisyyttä. Siirrytään oikealta vasemmalle, glamourkissasta uhriksi, blondista harmaaksi."

Tyylipoliisiksi ryhtynyt Saimi Hoyer ei ole hyssytellyt edes suomalaisia ikoneja.

Ensin hän sätti Marimekon Jokapoika-paitaa, ettei se istu kenellekään. Marimekon monivuotiselta mallilta se oli kuin sodanjulistus, josta silloinen toimitusjohtaja Kirsti Paakkanen loukkaantui syvästi. Hän tylytti Saimia: "On pahasti herjaavaa, että pieni catwalkien tyttö huutelee asioita tuotteesta, johon ei ole tutustunut."

Sitten Hoyer ilmoitti olevansa raivoissaan siitä, että Paola Suhonen ja hänen vaatteensa on nostettu korkeisiin sfääreihin, vaikka naiset näyttävät pukeneen teltan ylleen: "Hänhän tekee suomalaiselle naiselle sellaisia asuja, joita ei missään nimessä tulisi tehdä."

Mallinakaan ei ole mukavaa, joten Jasmin Mäntylä vaihtoi laulukeikkoihin: "Mielenkiintoista on se, että mallinhommissa kukaan nainen ei sanonut minulle koskaan mitään positiivista, mutta keikkahommissa naisetkin suhtautuvat minuun kivasti."

Itsensä ylistys on paras puolustus

Naisten kehuminen luonnistuu naisilta hyvin, jos he kehuvat itseään.

Kirjailija Raija Oranen on valittanut: "Naisten kirjoittamaa tekstiä ei arvosteta. Olen joutunut kärsimään sukupuolestani ihmisenä, taiteilijana ja taloudellisestikin."

Orasen mukaan hänen kirjansa on leimattu "höpöhöpönaisviihteeksi" ja hänet "hankalaksi akaksi".

Hän kuitenkin kiittelee: "Onneksi osaan kirjoittaa kirjoja."

Onneksi sellaista vaihtoehtoa ei ole olemassa, että hän saattaisi olla huonosti kirjoittava, hankala akka.

Toimittaja Anna-Kaisa Hermunen omakehun huippuunsa. Hän on itse haastateltuna kertonut olevansa brändi: nöyrä, älykäs, rehellinen, karismaattinen, persoonallinen ja ammattitaitoinen.

Hän on paljastanut, miten suoraan lähetykseen meneminen oli hänelle kuin orgasmin odottelua, miten hän televisiossa henkisesti strippasi kunnolla...

Haastateltava olikin aina sivupersoona hänen ohjelmissaan:

"Mä en ymmärrä näitä turhia julkkiksia, ehkä se johtuu mun rintojen koosta..."

"Ehkä se johtuu mun naamasta, kun mä kysyn näin, että mikä kiinnostaa Tanja Vienosessa..."

"Mitä se kertoo meistä keski-ikäisistä naisista, että me käymme niin kuumana sinuun..."

Hän itse kertoi, että keski-ikäiset naistoimittajat ovat mediassa pahimpia. Omien sanojensa mukaan häntä ei kuitenkaan olisi irtisanottu televisiosta, jos hän olisi mies.

Naiset sentään tukevat toisiaan pahoissakin paikoissa. Kun hiihtäjä Kaisa Varis jäi toistamiseen kiinni dopingista, hän sai tukea ruotsalaiselta kilpasiskolta. Magdalena Forsberg kysyi: "Kuinka tyhmä voi olla?"

Tyhmyydestä rangaistaan, mutta äly tuntuu olevan naisille rasite, josta seuraa ongelmia miessuhteissa ja vaikeuksia naispiireissä.

Ei muistu mieleen, että Björn Wahlroos olisi julkisesti valittanut, että naiset eivät kiinnostu hänestä, koska hän on niin älykäs. Eikä Erkki Tuomioja ole surrut sitä, miten muut miehet kadehtivat hänen älykkyyttään.

Sen sijaan monet julkkisnaiset korostavat joka haastattelussa älyään ja sen haittoja – nimenomaan ne naiset, joiden luonteenomaisin piirre älykkyys ei ole.

Fiksu nainen tuntee itsensä kuten Marita Taavitsainen: "En ole koskaan ollut sinisilmäinen. Tai jos olen ollutkin, en ole sitä ainakaan tajunnut!"

Niin tyhmiä naiset eivät ole, että mikä tahansa huuhaa uppoaa. Paitsi horoskoopit, joissa on syvällistä järkeä. Taannoin oma horoskooppini Gloriassa ennusti: "Työt sujuvat, kunhan muistat tehdä ne."

Miten tarkkanäköistä! Tämäkään työ ei olisi valmistunut koskaan, jos olisin unohtanut sen.

 

Lähteet: HS, Aamulehti, Kaleva, Kauppalehti, IS, Iltalehti, Anna, Eeva, Gloria, Me Naiset, Olivia, Apu, Seura, 7 päivää, Oho!, Yle, MTV3, päättäjien ja julkkisten kotisivut ja blogit.

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi