Opiskelijan ei ole pakko köyhäillä

Terhi-Mari Honkanen tekee töitä niin paljon kuin opintotuki sallii.

 Keksejä, hilloa, hedelmiä, bageleita, juustoa ja omatekoista pannukakkua – tervetuloa opiskelijan teepöytään!

"Ei pröystäilyä, muttei ole pakko köyhäilläkään", suomen kielen opiskelija Terhi-Mari Honkanen, 25, kommentoi toimeentuloaan ja hörppää tuoksuvaa teetä.

Helsingin seudulla ei Honkasen mielestä elä pelkällä opintotuella – ellei saa kukkarontäytettä kotoaan tai asu vanhempien asunnossa. Tai tuella ehkä eläisi, jos söisi pelkkää makaronia, asuisi niukasti lähiön opiskelijasolussa, ei kävisi paljon missään ja omaksuisi kulutuskielteisen extreme-asenteen.

"Joillekin se voi olla ok, mutta itse en ymmärrä, miksi opiskelijan pitäisi kituuttaa. Minulle opiskeluaika ei ole mikään välivaihe tai välttämätön paha. Haluan silloinkin elää omannäköistäni elämää", viidennen vuoden opiskelija sanoo.

Honkanen viihtyy vapailta markkinoilta vuokraamassaan parinkymmenen neliön yksiössä lähellä Helsingin keskustaa. Ikkunasta näkyy rauhallinen luminen maisema, ja bussit kulkevat vierestä.

Elämänlaatunsa eteen Honkanen paiskii töitä. Honkanen myöntää, että työnteko kyllä haittaa opiskeluja. "Toisaalta minulla ei ole tulipalokiire valmistua. Haluan nauttia tästä ajasta, kun ei vielä ole vastuuta perheestä, asuntolainoista tai muista. Sitä paitsi uskon, että tulevat työnantajat arvostavat opiskeluaikana hankittua työkokemusta."

Honkasen työura alkoi jo lukioaikoina Keravan McDonald'sissa hampurilaisenpaistajana. Välivuotenaan hän hankki pestin Fazerin konditoriasta Helsingistä.

Päästyään helsinkiläisen Laajasalon opiston radiotyön linjalle hän jatkoi kahvilassa, mutta värväytyi samalla töihin pienelle radioasemalle. Myöhemmin hän haki ja pääsi myös kuuluttajaksi Nelosen tv-kanavalle.

Kun hän seuraavana syksynä aloitti suomen kielen opinnot Helsingin yliopistossa, hän jatkoi kahvilassa ja kuuluttajana – ja löysi itsensä vielä tuotantoassistentin paikalta tv:n visailuohjelmassa.

"Kolme työtä ja opinnot vetivät elämän vähän överiksi. Iltaisin vain itketti. Jotain siitäkin oppi, tajusin, että vaikka päivässä riittää tunteja, niitä kaikkia ei voi ohjelmoida täyteen."

Oma lukunsa Honkasen opiskelu- ja työhistoriassa on ollut Kelan opintotuen tulorajojen kanssa pelaaminen. Jos opiskelijan palkka ylittää tietyn tulorajan, opintotukea ei saa nostaa kaikkina opiskelukuukausina. Muuten tuki peritään takaisin joko osittain tai kokonaan, riippuen ylityksen suuruudesta.

"Tuntityöntekijän on vaikea arvioida tulojaan etukäteen. Tukien takaisinmakselu on keväällä monelle kova paikka."

Koska opintotukea saa yhtä tutkintoa varten vain tietyn kuukausimäärän, Honkanen on jättänyt tiiviimpinä työkausinaan tuen kokonaan nostamatta, ja säästänyt näin tukiaikaa tiukempien päivien varalle. Nyt 55 tukikuukaudesta on käytetty noin puolet.

Vaikka Honkanen sanoo, ettei pärjäisi ilman työskentelyä, ei hän pärjäisi ilman opintotukeakaan: se on opiskelijan toimeentulon kivijalka. "Tukijärjestelmä on hieno asia, mutta tuen määrää pitäisi ehdottomasti tarkistaa varsinkin isoissa kaupungeissa, joissa eläminen on kallista."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi