Panssarivaunut ja rynnäkkötykit lähitaisteluissa Kuuterselässä

Komppanian nuorin tuhosi minuutissa neljä vihollisvaunua

 Hyökkäyshetkeksi oli määrätty kello 22.45.

Rynnäkkötykkikomppanian nuorin, korpraali Olof Lagus, 18, istui ahtaassa ampujalle tarkoitetussa kolossaan saksalaisessa Sturm-rynnäkkötykissä ja odotti lähtökäskyä 14. kesäkuuta 1944.

Vihollinen oli päässyt Kuuterselässä läpi. Nyt vanhat asemat parin kilometrin päässä oli määräys ottaa takaisin Panssaridivisioonan vastahyökkäyksellä. Divisioonaa komensi Laguksen isä, kenraalimajuri Ruben Lagus.

"Jääkärit järjestäytyivät, ja hyökkäyskäsky tuli. Kun he ylittivät etulinjan, niin huuto oli kova", sanoo Lagus, 78, kodissaan Espoossa.

Myöhemmin kuultiin, että oma tykistökin oli ampunut lyhyen iskun, mutta silloin siitä ei etulinjassa tiedetty eikä kuultu, sillä aseiden pauke ja huuto oli valtava.

Laguksen vaunu – Marjataksi nimetty – lähti kärjessä etenemään tietä pitkin. Saksasta saadut vaunut ottivat ensimmäistä kertaa Suomessa osaa taisteluun, seitsemän vaunua jääkäreitä tukemassa.

Ensimmäistä kertaa taistelussa oli kärkivaunun Laguskin, joka istui sormi 75-millisen tykin liipaisimella, katse tähtäimessä. Oli alkamassa sen astisen sodan rajuin panssaritaistelu.

Kilometrin päässä vastassa oli venäläisten konekivääripesäke. Lagus ampui ensimmäisen sirpalekranaatin ja pesäke vaimeni.

Seuraavan minuutin aikana Lagus teki eräänlaisen maailmanennätyksen, jota hän tosin siinä tilanteessa tuskin tajusi.

Sturm oli hyvä vaunu, mutta sitä ei ollut tarkoitettu ottamaan yhteen venäläisten T-34-taisteluvaunujen eli Sotkien kanssa. Sotka oli ketterämpi ja siinä oli kääntyvä torni. Sturmin tykin putki taas osoitti aina sinne minne vaunukin. Se kääntyi vain hiukan, joten ajajan oli oltava taitava.

Laguksen vaunu sai käskyn ajaa mäelle. Siellä oli yllätys, Sotka viidentoista metrin päässä. Lagus ja ajaja, korpraali Veikko Paasonen, olivat nopeampia ja laukaus lähti.

"Meitä oli koulutettu Äänislinnassa todella hyvin, piti tähdätä rungon ja tornin liittymäkohtaan."

Tykki oli tarkka. Sotka syttyi palamaan, ja tulen kajossa näkyi tien toisella puolella muitakin vihollisvaunuja, kaikkiaan viisi. Etäisyyttä oli kivenheitto.

"Me pääsimme tuhoamaan niistäkin kolme."

Takana tullut toinen Sturm eteni Laguksen vaunun rinnalle ja tuhosi neljännen. Viides Sotka pääsi pakoon.

Lagus avasi panssarintuhoojatilinsä neljällä osumalla minuutissa.

"Sitten meille tapahtui ikävä juttu siinä hirveässä melskeessä. Tykin suuntauslaite rikkoontui ja jouduimme jalkautumaan."

Lagus otti vaunusta konepistoolin ja hyppäsi alas tarkastamaan vauriota.

"Rintama oli hyvin sekava, meidän ympärillämme pyöri vihollisia ja omia. Näkyvyys oli huono, koska oli hämärää, savua ja sumuakin, vaikka oli muuten valoisa kesäyö."

Venäläistä jalkaväkeä oli aivan lähietäisyydellä.

"Yksi politrukki osoitti pistoolillaan, ei meitä, vaan omia sotilaitaan ja usutti niitä eteenpäin. Onnistuin kyllä ampumaan tämän politrukin."

Miehistö kiipesi vaunuun ja ajoi sen korjattavaksi. Muut vaunut jatkoivat hyökkäävien jääkärien mukana kohti Kuuterselän kylää. Voimat eivät kuitenkaan riittäneet asemien takaisin valtaamiseen.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi