Peltotöiden välissä sankarihautajaisiin

Maatalon nuori tytär teki kotitilallaan miestenkin töitä

KARSTULa/KYYJÄRVI. Takalan tilan isäntä ja emäntä valmistautuvat iltalypsylle, kun kyyjärveläinen Irene Oikari, 79, katselee ympärilleen vanhan lapsuudenkotinsa pihassa Karstulan Kimingillä Keski-Suomessa.

60 vuotta sitten hän itse teki lähtöä lypsylle 19-vuotiaana Irene Kirvesmäkenä. Sota oli jatkunut jo pitkään. Kiireinen kesä alkoi kääntyä syksyyn ja elonkorjuutyöt olivat aluillaan.

Nuori Irene oli jo vuosia hoitanut tilan kevyitä ja raskaita töitä yhdessä vakavasti sairastelleen äitinsä kanssa, sillä perheen isä oli vammautunut kansalaissodassa ja Kauko-veli oli vasta 13-vuotias.

Tilan työmiehet joutuivat yksi toisensa jälkeen rintamalle. Yksi pitkäaikainen työmies kaatui talvisodassa. Talon tytär lypsi lehmät, kitki juurespellot ja uurasti pelto- ja metsätöissä.

"Sonnanajo oli kaikkein raskainta", Oikari muistelee.

Iltaisin uni tuli helposti. Ennen nukkumaanmenoa Irene yleensä kutoi sotilaille sukkia ja kolmisormisia lapasia sekä kirjoitti kirjeitä tutuille pojille rintamalle.

"Ei niiden tarvinnut olla mitään rakkauskirjeitä. Pojilla oli ikävä ja pitkä aika. Niihin, joille kirjoitti, kiintyi, ja tuntui ihan hirveältä, kun heitä kaatui tai jäi vangiksi."

Lääkintälotaksi koulutettu Irene Kirvesmäki määrättiin Tampereen sotasairaalaan, mutta isä sai peruutettua käskyn, koska talosta olisi loppunut työväki. Kotiseutulottana hän parkkasi tukkeja, teki halkomotteja ja hoiti puhelinkeskusta.

Kaatuneiden hautajaisten järjestäminen ja sankarihautojen kunniavartiot olivat raskainta työtä nuorelle lotalle. "Kerran oli 17 arkkua yhtä aikaa Karstulassa, kun miehiä oli kaatunut Taipaleenjoella. Kyllä sitä sai itkeä paljon."

Räätälintöitä tekevä isä piti perheensä hyvissä vaatteissa. Perheellä ei ollut pula ruuasta, mutta monilla muilla oli.

"Yhtenä iltana eräs äiti tuli kysymään meidän äidiltä ruokaa, kun ei saanut nälästä itkeviä lapsia nukkumaan."

Talkoolaisille annettiin ruokaa ja naurismaalla sai täyttää myös oman säkkinsä.

Sota ei kuitenkaan sammuttanut pilkettä nuorten silmistä. Kesäkuussa 1944 tuli nuori sotilas Esa Oikari naapuripitäjästä Kyyjärveltä Takalaan teettämään housuja. Palattuaan Lapin sodasta haavoittuneena hän vei räätälin tyttären vaimoksi kotitilalleen.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi