Pro liitutaulu

Helsingin kouluissa aiotaan korvata perinteisiä liitutauluja interaktiivisilla Smartboard-laitteilla. Näin voidaan sujuvasti näyttää luokalle esimerkiksi YouTube-klippejä. Opetuksen viihteellisyys lisääntyy, paranevatko tulokset?

Klassiseen oppimiskäsitykseen kuuluu askeesi, keskittyminen oleelliseen. On parempi oppia muutama asia kunnolla kuin tuhat asiaa pintapuolisesti. Koululuokan ei tarvitse olla viihdekeskus. Klassinen pulpetti – joka on melko samanlaisena käytössä kaikkialla maailmassa – ei ole tarkoitettu divaaniksi, jossa lojutaan katselemassa elokuvia.

En väitä itse edustavani tieteen huippua millään alalla. Urani aikana olen kuitenkin saanut ainakin käydä monissa niistä paikoista, joissa älyllistä ajattelua vielä harjoitetaan. Princetonissa, Bures-sur-Yvettessä, Mumbain Tata-instituutissa. Kaikkialla olen tehnyt saman havainnon: maailman huipputiedemiehet työskentelevät mielisuosiolla mustan taulun ääressä, valkoinen liidunpala kädessä.

Kysymys ei ole siitä, etteikö moisissa tieteen temppeleissä olisi ollut varaa hankkia uudenaikaisempia laitteita. Päinvastoin tiedemiehet ovat itse toivoneet, että heille rakennetaan askeettinen ympäristö, jossa on pakko keskittyä ajattelemiseen. Cambridgen yliopiston upouudessa Newton-instituutissa liitutauluja on luentosaleissa, käytävissä ja jopa hisseissä.

Varsin monella huippututkijalla on liitutaulu kotonaankin. Eritoten matemaatikoille liitutaulu on suorastaan fetissi, ja suhde siihen on eroottinen. Matemaatikon päivä alkaa, kun hän aamulla näkee neitseellisen liitutaulun. Päivän päättyessä taulu on täytetty eriskummallisilla merkeillä.

Matemaatikko liidunpala kädessään on kuin semioottinen ajattelukone. Merkkien valtakunta, jonka hän tyhjälle taululle luo, on syvästi inhimillinen. Maailma on hallinnassa tässä ja nyt, kun tutkija kirjoittaa taululle piin, neliöjuuri kakkosen tai sen merkillisen vaakatasoon kaatuneen kahdeksikon, jolla on tapana kuvata äärettömyyttä.

Hyvän matemaattisen luennon pitää syntyä liitutaululla kuulijoiden edessä. Usko tulee kuulemisesta ja oppiminen kirjoittamisesta. Lällärinä pidetään alan tosimiesten keskuudessa sitä kollegaa, joka ei kykene selittämään teoriaansa liitu kädessä, vaan tuo mukanaan pinkan kalvoja tai muistitikun. Sivistykseen perustuvaa esitystaitoa ei mikään teknologia korvaa.

Olen nähnyt lukemattomia Powerpoint-esityksiä, joista en muista muuta kuin että vahtimestaria juostiin hakemaan, kun laite ei toiminutkaan. Halutaanko sama sirkus nyt myös koululuokkiin? Vanha kunnon liitutaulu on käyttövarma ja toimii aina.

Fanaattinen ei pidä olla. Joissakin tilanteissa uusi tekniikka epäilemättä mahdollistaa ihmeellisiä asioita. Pitää vain muistaa kumpi on isäntä ja kumpi renki.

Helsingin Sanomat | hs.tiede@sanoma.fi