Pyörällä Pisaan

Versilian rannikon ja vuoriston kauneus lumoaa kulkijan

TOSCANA. Heitä peltikuoret ympäriltäsi ja aja polkupyörällä. Näin neuvovat italialaiset, jotka määräävät miehille ensin pyöräilykuurin, ennen kuin antavat Viagra-reseptin.

Italia on loistava pyöräilymaa. Kevyenliikenteen liikkujat ovat tasaveroisia: autoilijat varovat pyöräilijöitä ja antavat tietä.

Onnettomuuksiakin toki tapahtuu, ja ne saavat aikaan valtavan huudon ja sekamelskan. Hetkessä paikalla on iso joukko ihmisiä ja voivottelun ja empatian määrä on niin suuri, että se jo parantaa ainakin pienimmät kolhut.

Pyörällä kulkevat kaikki: mammat ja pimut, ukot ja solmiokaulaiset herrat , isot ja pienet miehet, rouvat piikkareissaan.

Pyöräteitä on melko vähän, mutta pyörällä pärjää ruuhka-aikana paremmin kuin autolla. Kaoottiselta näyttävä kaupunkiliikenne tuntuu yllättävän turvalliselta. Enemmän pyöräily pelottaa Helsingissä, jossa autolla liikkuvien suhtautuminen pyöräilijöihin tuntuu usein vihamieliseltä ja arvaamattomalta.

Italiassa liikenne sujuu saman periaatteen mukaan kuin laskettelu: takaa tuleva huolehtii, ettei osu ja kolhi muita.

Toscana on polkijan unelma. Rannikolla on hyviä pyöräteitä, joita voi yhteen suuntaan sujutella 30 kilometriä rantabulevardin rinnalla - ja poiketa vaikka sata kertaa espressolle tai jäätelölle.

Ranta-alueen pyörätiet ovat suosittuja, niitä käyttävät tavalliset pyöräilijät ja kaikki lapset. Ohi ja vastaan suhahtavat isot polkijaparvet käyttävät enimmäkseen katualuetta. Pikataivalta tekevät kovat harrastajat ja kilpapyöräilijät.

Lähes kaikki katualueella pyöräilevät ovat miehiä, jotka ovat pukeutuneet kirkkaisiin ja tiukkoihin pyöräilyasuihin.

Bulevardipyöräilijä näkee upeat hotellialueet ja kuvankauniit pienet lomakylät. Eteen aukenee myös Italian hienoston ja rikkaiden suosima huvila-alue Forte dei Marmi. Kalliit farmarit, erikoiset kengät, upeat laukut, kevätturkikset ja timantit sopivat näille ihmisille.

Ylellisten näyteikkunoiden ja marmorilla päällystettyjen aukioiden keskellä afrikkalaismiehet myyvät kadulle leviteltyjä Cucci-feikkejä turisteille.

Toscanan maaseutu tarjoilee hienoja näkymiä. Kauneimmillaan ja kapeimmillaan pyörätie on pelkkä polku, joka on kulunut harjanteen päälle. Polun toisella puolella asukkaat rapsuttelevat kukkivia puutarhojaan, toisella puolella aukeavat oliiviviljelmät. Taustalla sinertävät vuoret ja niiden lumiläikkäiset huiput.

Matka Lido di Camaioresta Pisaan on parikymmentä kilometriä: valtatien reunaa, sitten metsätaival ja lopuksi hiekkatietä peltojen halki.

Metsätaipaleella arkirealismi hieman hämmentää, kun ilmenee, että tien varrella istuvat naiset eivät ole liikennelaskijoita, kuten ensin arvelemme, vaan metsänaisia, jotka tarjoavat seksipalveluja autoilijoille.

Miehet poimivat heidät autoonsa tai menevät metsään. Metsänaisista yksikään ei näytä italialaiselta.

Outo tunne, kun vino torni äkkiä ilmestyy esiin pellon takaa. Siinä se on kenottanut vuodesta 1350. Se on ihan vinossa, mutta kukaan ei ole miettinyt sen purkamista, vaikka se oli niin huonokuntoinen, ettei sinne enää voinut päästää ketään.

Nyt torni on taas kunnossa, ja turistit sen ympärillä.

Poljemme Pisan keskustassa ihmeiden kentän, Campo dei Miracolin, portista sisään. Tuntuu hienolta: polkupyörällä keskelle historiaa.

Torni on vain yksi osa Pisan historiallisen keskustan rakennuksista. Vanhan tuomiokirkon rakentaminen aloitettiin 1063, kastekappeli valmistui 1284.

Sitten vuoristoon! Hotellin pyörät ovat kaupunkikelpoisia, ja vapaasti käytössä, mutta vuorille on syytä vuokrata vaihdepyörät.

Serpentiinitie vuoristokyliin on kapea. Piennarta ei ole. Koirat räksyttävät ja ryntäilevät pihoilla.

Hotellin johtaja Massimo Mannozzi ällistyy, kun kuulee, että vuorille pitää mennä pyörillä eikä hänen ilmastoidulla Cadillacillaan, jota hän tarjoaa joka päivä auliisti käyttöömme, koska haluaa tehdä häämatkastamme unohtumattoman.

Vuorilla ilma on ohutta ja raikasta. Hedelmäpuut kukkivat. Kun tie kulkee vuoren suuntaisena, sitä on kevyt ajaa, vaikka nousu on tiukkaa.

Laaksoissa on vaalean, tumman, harmaan ja sinertävän vihreitä sävyjä.

Viilettäminen vuorilta alas tuntuu ihanalta. Tuuli pyyhkii tukan taakse ja menee pitkin niskaa.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.matkailu@sanoma.fi