9.6.2004

Raivokas tykistötuli ja panssarit mursivat suomalaisten linjan

Neuvostoliitto aikoi pommittaa Viipurin maan tasalle

VALKEASAARI. Kesäkuun 9. 1944 kello 5.55: Jalkaväkirykmentti 1:n komentaja everstiluutnantti Tauno Viljanen herää kranaattien räjähdyksiin, pukee ja astuu korsustaan.

Sadat mustat pisteet kasvavat komentajan silmissä pommikoneiksi.

Tuntia myöhemmin alkaa toisen maailmansodan suurimpiin kuulunut tykistökeskitys. Jyly kantaa Valkeasaaren aukeilta aina Helsinkiin, Mikkeliin ja Äänislinnaan.

Neuvostoliiton suurhyökkäys Suomeen on alkanut. Etulinjasta on Leningradiin maraton, talvisodan laukausten Mainilaan ritolat.

Leningradin saarto oli murtunut tammikuussa. Karjalan kannas menetti saksalaispuskurinsa. Suomi joutui vaaralliseen strategiseen asemaan.

Saksalaisten jättämään tyhjiöön keskittyi lihaa ja rautaa sekä sadan gramman annoksina votkaa.

Suomalaisten eturintama ja tiedustelu tulkitsivat merkit oikein, ylin johto ei. Kun suurhyökkäys alkoi, Saksasta keväällä saadut panssarinyrkit olivat vielä jakamatta.

Suomen johto tiesi muun maailman tavoin länsivaltojen ja Stalinin sopimuksesta. Liittoutuneet nousevat kesäkuussa maihin, ja Neuvostoliitto tukee yleishyökkäyksellä idässä.

Kilpajuoksussa kohti Berliiniä Suomen arveltiin jäävän sivusuunnaksi. Valkeasaarta vastaan keskitettyjen joukkojen kohteeksi oletettiin Baltia ja Preussi, ei Helsinki.

Stalin kuitenkin yllätti.

Hakatkoot Saksa ja länsi toisiaan sillä aikaa, kun hän varmistaa sivustansa, – jota Suomessa ja Norjassa uhkasi yhteensä miljoona suomalaista ja saksalaista sotilasta – sekä hankkii Leningradin turvaksi luonnolliset merirajat. Sota myös nähtiin oikeutettuna.

"Suomi oli hyökkäysvaiheessa vallannut Ison karhun maita sekä pannut toimeen etnisen puhdistuksen", professori Juri Kilin Petroskoin yliopistosta viittaa Itä-Karjalan keskitysleireihin.

Valkeasaaressa neuvostojoukot varasivat ensimmäisen vuorokauden valmisteluihin. Panssarit pysyivät piilossa, ja jalkaväki vain tunnusteli.

Varsinainen läpimurtohyökkäys alkoi 10. kesäkuuta entistä ankarammalla tykistökeskityksellä. Maa keinui ja hiekka tukki aseet. Taisteluhaudoista pisti esiin eläviä ja kuolleita.

Puolustus murtui. Venäläiset ylittivät vanhan rajan ja jatkoivat kohti Viipuria. Seassa, sikin sokin, marssi suomalaisia, ja koivusta putoili puuroa.

Oli tullut täysosuma muona-ajoneuvoonkin.

Stalin oli varannut Suomelle myös toisen yllätyksen: Kaukotoimintailmavoimat ADD oli jo valmistaumassa Valko-Venäjän operaatioon, kun 9. kesäkuuta tuli äkkiä käsky pommittaa yöllä Viipuria.

Tutkija Carl-Fredrik Geust kytkee pommituskäskyn kansainvälisiin suhteisiin.

Neuvostoliitto oli antanut Yhdysvalloille luvan pommittaa Saksaa Ukrainan kentiltä, mutta myös tiedustellut, voisivatko USA:n lentävät linnoitukset koukata matkalla Kannaksen kautta.

"Kielteinen vastaus tuli kesäkuun alussa. Matka olisi ilmeisesti ollut liian pitkä, eikä USA myöskään ollut julistanut Suomelle sotaa", Geust kertoo.

Valkeasaaresta puna-armeija eteni kymmenessä päivässä Viipuriin, pitemmälle kuin koko Talvisodassa.

Sen jälkeen tie oli tukossa niin Karjalan Kannaksella kuin pohjoisempanakin.

Vetäytyviä suomalaisia puna-armeija ei saanut tuhottua, vaan päin vastoin kulutti voimansa. Suomi sai torjuntavoiton ja säilytti itsenäisyytensä.

Lähteet: Juhola ym.: Päämajan hukatut kuukaudet; Lappalainen: Valkeasaari murtuu; Raunio ym. (toim.): Jatkosodan historia; Kärkijoukkue Oy: Jatkosota-dvd- ja verkkoaineisto (www.suomensodat.com)

Haastattelut: Jyri Paulaharju; Ari Raunio; Leo Skogström; Georg-Eric Strömberg

Palaute: hs.jatkosota@sanoma.fi

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi