Rakuunat uivat Ravansaaresta

 Make Hanström katselee hiljaa 60 vuotta vanhaa tk-kuvaa. Nuori luutnantti joukkueineen on päässyt Ravansaaresta mantereelle.

"Pakko oli taipua ylivoiman edessä. Meillä oli vain jalkaväkiaseistus eikä kaivettuja asemia", muistelee Hanström, 83, perääntymistä.

Uudenmaan rakuunarykmentin neljännelle eskadroonalle tuli lähtö Ravansaaresta 4. heinäkuuta 1944. Rajut taistelut olivat kestäneet viisi vuorokautta.

Puolet Hanströmin joukkueesta uida räpiköi parin kilometrin matkan mantereelle Harjuniemeen. Hanström pääsi perille taistelulähettinsä rakuuna Paul Junkkarin ihmeen kaupalla löytämällä soutuveneellä.

"Osa lähti uimaan vain tuntolevy kaulassa. Oli helle ja meri lämmin, ei porukka kangistunut", Hanström naurahtaa. "Nyt juttu huvittaa, silloin ei paljon naurattanut."

Vetäytymistä helpotti puna-laivaston ja maataistelukoneiden Uuraaseen laskema savuverho, joka leijui tyynen meren yllä.

Venäläiset eivät heti ampuneet perään vaan tutkivat ensin rannalla lojuneet suomalaisten vaatteet. Sen jälkeen vasta alkoi pikakivääritulitus.

Ravansaaren jälkeen Hanström taisteli elokuussa Ilomantsissa, missä hän menetti jalkansa ja Junkkari henkensä.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi