Riihikuivaa vaalirahaa

Riihi-säätiön talousrikosvyyhdistä annetaan pian tuomiot. Mutta tutkinnasta jäi poliisin rajauksen takia jotain pois. Oulun Ahtisaari-liikkeen vaalirahat.

Oulun käräjäoikeudessa jaetaan ensi syksynä tuomioita Pohjois-Suomen suurimmassa talousrikosjutussa. Vyyhti on niin laaja, että pelkästään oikeuden käsittely on kestänyt puoli vuotta.

Rikosepäilyjä on tutkittu jo seitsemän vuotta. Pöytäkirja- ja liiteaineistoa on kertynyt 30000 sivua.

Tutkinnan kohteena on Riihi-säätiö, noin tuhatta vuokra-asuntoa Oulun seudulla hallinnoiva yleishyödyllinen asuntoyhteisö. Syyttäjä vaatii säätiön entiselle puheenjohtajalle Toivo J. Kanniselle 6,5 vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta lukuisista kavalluksista ja avustuspetoksista sekä luottamusaseman väärinkäytöstä.

Kannisen ja tämän lähipiirin epäillään saaneen lähes kolmen miljoonan euron hyödyn kavallus- ja avustuspetoksilla. Syytteessä ovat myös Kannisen neljä aikuista lasta, jotka ovat kuuluneet Riihi-säätiön hallitukseen.

Kanninen on kiistänyt kaikki syytteet.

Rikosvyyhti kytkeytyy myös politiikkaan. Sdp:tä lähellä olleen Kannisen epäillään tukeneen Riihi-säätiön rahoilla avokätisesti demarien paikallispoliitikkoja.

Ja tukea ovat saaneet myös raskaan sarjan poliitikot. Syyttäjä epäilee, että säätiö tuki Tarja Halosen vuoden 2000 presidentinvaalikampanjaa 16000 markan lehti-ilmoituksella. Lasku päätyi Riihi-säätiön alaisten taloyhtiöiden maksettavaksi - kuten Kannisen perheen monet menot.

Keskusrikospoliisi rajasi törkeiden avustuspetosten osalta tutkintansa vuosiin 1995-2001. Esimerkiksi epäilyt vaalirahasta kuuluvat tähän tutkintaan. Törkeiden kavallusepäilyjen osalta krp:n rajaus oli 1996-2000. Syynä aikarajauksiin oli kirjanpitoaineiston puuttuminen.

Siksi poliisin tietoon ei tullut, että Toivo J. Kanninen maksatti Riihi-säätiöllä jo Martti Ahtisaaren presidentinvaalikampanjan kuluja. Miten siinä niin kävi?

Tarina alkaa oululaiselta koululta.

'Tämä kampanja muodostukoon avoimeksi kansalaisliikkeeksi paremman Suomen puolesta."

Pohjankartanon yläasteen ja lukion juhlasaliin ahtautuneet viitisensataa kuulijaa tuijottavat puhujapönttöön kivunnutta kookasta miestä.

On sunnuntai 28. maaliskuuta 1993, ja Martti Ahtisaari on saapunut Ouluun avaamaan esivaalikampanjansa. Ahtisaari on viettänyt maailmalla melkein koko aikuisikänsä, mutta hänellä on vahva side kaupunkiin. Hän on käynyt koulua ja opiskellut Oulussa. Onpa hänestä puuhattu jopa Oulun kaupunginjohtajaa 1989.

Ahtisaari jatkaa siteeraamalla suurta oululaista valtiomiestä, K.J. Ståhlbergiä, Suomen tasavallan ensimmäistä presidenttiä: "Tämä kampanja on yhteistyön tulosta. Tässä kampanjassa olkoon katto korkealla ja seinät leveällä."

Bonnissa keskustan kansanedustaja Olli Rehn ja Suomen suurlähetystön lähetystöneuvos Alpo Rusi kuuntelevat puhetta säriseviltä lyhytaalloilta. Rusi on kirjoittanut Ahtisaaren puheen.

Puheessa korostetaan kansanvaltaa. Se sopii ensimmäiseen suoraan kansanvaaliin tähtäävälle ehdokkaalle, jonka pitää vedota äänestäjiin yli puoluerajojen.

Kaikki on tapahtunut nopeasti. Tammikuussa Ahtisaari on soittanut vanhalle kaverilleen Rusille ja pohdiskellut, lähtisikö presidenttikisaan.

"Jos lähden mukaan, tuletko kampanjaan?" hän kysyy Rusilta, joka myöntyy hetken harkittuaan.

Myös oululaiset ovat lähteneet sähäkästi tekemään uutta presidenttiä.

Martti Ahtisaari oli ilmoittautunut presidenttikisaan 13. maaliskuuta. Kaksi päivää sen jälkeen Helsingin keskustassa avattiin kampanjatoimisto. Vaalityön ydinryhmään tulivat Tuovi Allén, Tapio Karjalainen, Pekka Korpinen, Lasse Lehtinen, Tarja Tenkula-Kylä-Liuhala ja Erkki Tuomioja.

Tarkoitus oli käynnistää "yleinen liikekannallepano" ja levittää Ahtisaari-liike ympäri maakuntia.

Oululaiset ehtivät ensimmäisten joukkoon. Ahtisaaren ilmoittautumisesta on kulunut vain kuusi päivää, kun Oulun Cumuluksessa kokoontuu nelisenkymmentä henkeä perustamaan paikallista Ahtisaari-liikettä.

Paikalla on myös valtakunnalliseen vaalityöryhmään kuuluva Tapio Karjalainen, joka korostaa, että tästä pitää tehdä aito kansanliike. Siksi vaalityöryhmäkin työskentelee epävirallisena ja rekisteröimättömänä. Lähinnä rahan käsittelyä varten tarvitaan jokin yhdistys, mutta sekin on vielä päättämättä, perustetaanko sitä varten oma yhdistys vai hoidetaanko homma jonkin Sdp:n puolueosaston kautta.

Helsingistä ei ole luvassa jyrkkiä ohjeita. Asiat pitää hoitaa paikallisesti. Se sopii oululaisille.

Tilaisuuden lopuksi Oulun Ahtisaari-liikkeen puheenjohtajaksi valitaan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, lääkäri Leena Piikivi, jonka avuksi tulee parinkymmenen hengen toimikunta.

Siihen kuuluu myös Toivo J. Kanninen.

Toivo Juhani Kanninen oli siihen aikaan sinänsä sopiva mies tekemään presidenttiä. Olihan hän laajasti verkostoitunut vaikuttaja, joka hoiti varsinaisena leipätyönään oululaista Riihi-säätiötä.

Kannisella oli pitkä, joskin kyseenalainen tausta Sdp:ssä. Hänet oli valittu jo parikymppisenä Sdp:n Oulun-piirisihteeriksi. Tuolloin Kanninen joutui kuitenkin kahnauksiin tuoreen puoluesihteerin Kalevi Sorsan kanssa. Kiista koski vuoden 1970 kansanedustajaehdokkaita. Kanninen vastusti kiivaasti Oulun nuorisopiirin sihteerin Matti Ahteen ehdokkuutta, mutta lopulta Sorsa sai nuijituksi valinnan.

Alkoi katkera kamppailu Kannisen ja Ahteen - Työväen akatemian entisten kurssitoverien - välillä. Kannisen maine huononi nopeasti puolueen johdon silmissä. "Kannisen kerrottiin omanneen suhteita natsi-Saksan veteraanijärjestöihin ja käyneen näiden kokouksissakin sekä samantyyppisiin järjestöihin myös Yhdysvalloissa", Sorsa kertoi Sisäänajo-kirjassaan.

Kannisen tie oli tukossa demareissa, mutta hänestä tuli menestyvä liikemies ja 1980-luvun puolivälissä oululaisen Riihi-säätiön hallituksen puheenjohtaja.

Sosiaaliseen asuntotuotantoon keskittyneellä säätiöllä oli 1990-luvun alkuun mennessä Oulussa jo useita asunto-osakeyhtiöitä, joista se vuokrasi asuntoja.

Ja kelpasi Kanninen lopulta demareillekin. Hänet oli tuomittu 1984 kiskomisesta ja kirjanpitolain rikkomisesta neljän kuukauden ehdolliseen vankeuteen, mutta Oulun Ahtisaari-liike teki "Topista" talousvastaavansa.

Martti Ahtisaaren nimi oli alkanut pyöriä presidenttiveikkailuissa varsinaisesti vasta kesällä 1992. Siihen asti Sdp:ssä oli pidetty selvänä, että Kalevi Sorsasta tulee puolueen ehdokas Mauno Koiviston seuraajaksi.

Lamasta toipuvassa Suomessa vallinnut politiikanvastaisuus loi tilauksen puoluekoneiston ulkopuolelta tulevalle ehdokkaalle. Ahtisaari täytti mitat: hän oli kansainvälisesti kokenut mutta kotimaassa ryvettymätön.

Kaiken lisäksi Sdp oli sekasortoisessa tilassa keväällä 1993. Puolue oli kärsinyt rökäletappion 1991 ja joutunut oppositioon. Puheenjohtaja Pertti Paasio vaihdettiin Ulf Sundqvistiin syksyllä 1991, mutta puolueen pelastamisen sijasta Sundqvist veti Sdp:n entistä syvemmälle henkilökohtaisen pankkikriisinsä takia.

Kaaoksen keskellä Sdp päätti, että presidenttiehdokkaan esivaaleihin saavat osallistua muutkin kuin puolueen jäsenet.

Sorsa odotti kohteliaasti, että presidentti Mauno Koivisto ilmoittaa oman kantansa. Koivisto panttasi ilmoitustaan, ja Ahtisaari sai merkittävän etumatkan.

Hän jätti Bosnian rauhanneuvottelut, otti virkavapaata ja aloitti rankan kiertueen, joka ulottui yli kuudellekymmenelle paikkakunnalle.

Huhtikuun puolivälissä 1993 Ahtisaaren tukijoiksi ilmoittautuu nimekäs joukko. Väkeä oli emeritusarkkipiispa Mikko Juvasta professori Matti Klingeen ja kristillisten Toimi Kankaanniemestä taiteilija Stefan Lindforsiin.

Samaan aikaan oululaiset vuokrasivat Ahtisaari-liikkeelle toimiston keskustasta Kauppurienkadulta. Toimiston vuokra, 4200 markkaa kuukaudessa, maksettiin kirjanpidon mukaan Riihi-säätiölle. Toivo J. Kanninen hoiti toimistoon myös puhelinliittymän, jonka omistajaksi merkitään "Kiinteistö Oy Kotkakangas". Se oli vuonna 1973 rakennettu asunto-osakeyhtiö, yksi Riihi-säätiön kohteista.

Sdp:n esivaali pidettiin 16. toukokuuta. Tulos oli selvä: Ahtisaari sai yli 60 prosenttia äänistä ja Sorsa runsaan kolmanneksen. Ahtisaari korostaa tuloksen kuultuaan "suoraa yhteyttä kansalaisiin".

Yhteys näytti toimivan. Esivaalihuuman jälkeisissä kyselyissä Ahtisaaren kannatus huiteli yli 50 prosentissa. Se olisi tarkoittanut valintaa suoraan ensimmäisellä kierroksella.

Kesäkuussa Ahtisaari kruunattiin virallisesti Sdp:n presidenttiehdokkaaksi Helsingin puoluekokouksessa. Samassa kokouksessa Paavo Lipponen valittiin puheenjohtajaksi. Kokousväen tunnelmaa kuvattiin hurmokselliseksi.

Vaalikampanjaa varten perustettiin Presidentti 94 -yhdistys, jonka vetäjäksi tuli Erkki Tuomioja. Ahtisaari päätti kuitenkin panna kampanjan kesäksi jäihin ja palata Bosnian rauhantunnustelijaksi. Vaalityöryhmässä uskottiin, ettei se estäisi vääjäämätöntä voittoa. Lyhyt ja tiivis kampanja riittäisi.

Ahtisaari palasi Suomeen lokakuussa 1993 ja joutui heti esiintymiskoulutukseen. Sitä tarvittiin: ensimmäisissä tv-tenteissä ehdokas oli esiintynyt jäykästi ja hapuillen.

Varsinainen vaalikampanja alkoi lokakuun lopussa 1993. Kiertueen tarkoituksena oli osoittaa, että maailmalla pörrännyt Ahtisaari välitti aidosti Suomen kansasta. Tahti oli hurja: Kahdessa ja puolessa kuukaudessa bussin mittariin kertyi 116000 kilometriä. Parillasadalla paikkakunnalla pidettiin kaikkiaan 250 tilaisuutta.

Sellainen nielee rahaa. Suurimman osan laskusta maksoivat Sdp ja sen piirijärjestöt. Erkki Kannoston 25000 markan hintaisen Uusi aika -reliefin myynnistä kertyi 800000 ja vaaliavustuksista 600000 markkaa.

Presidentti 94 -yhdistys käytti kampanjaan kaikkiaan 1,1 miljoonaa markkaa, josta se sai yrityksiltä lahjoituksina 260000 markkaa. Sdp avusti yhdistystä 200000 markalla ja muut järjestöt, lähinnä ay-liike, 185000 markalla.

Tavallisille äänestäjille myytiin henkseleitä ja rintamerkkejä, joista kertyi yhteensä mukavat 200000 markkaa. Sdp:n järjestämä avoin kansalaiskeräys tuotti puolisen miljoonaa markkaa.

Kaikkineen Ahtisaaren kampanja tuli maksamaan reilusti yli viisi miljoonaa markkaa.

Näistä tuoreeltaan keväällä 1994 julkistetuista luvuista puuttuvat kuitenkin puolueen kunnallis- ja perusjärjestöjen vaalikulut sekä paikallisten ja alueellisten Ahtisaari-yhdistysten menot.

Siis sellaiset kuin Oulun Ahtisaari-liike, jonka taloutta pyöritti Toivo J. Kanninen.

Loppusyksystä 1993 vaalityö jatkuu kiivaana myös Oulussa. Rahaa on kerätty kohtalaisesti. Ahtisaari-liikkeen kokouksessa korostetaan, että "talous ei ole ratkaiseva vaalityössä, mutta se on kuitenkin erittäin tärkeä työkalu".

Talousvastaava Kanninen saa hoitaakseen myös taulujen ja taide-esineiden realisoinnin.

Oulun Ahtisaari-liikkeen puheenjohtaja Leena Piikivi laskee loppuvuodesta, että taidehuutokauppa on tuottanut noin 15000 markkaa ja tukilahjoituksina on saatu 10000 markkaa.

Piikivi on itsekin ostanut yhden taulun, ja Kanninen peräti kaksi. Kirjanpidon perusteella niitä ei kuitenkaan ole maksanut Kanninen vaan Riihi-säätiö.

Kanninen on käyttänyt Riihi-säätiön rahaa kampanjaan jo aiemmin. Toukokuisten esivaalien jälkeen Oulun Ahtisaari-liikkeen maksettavaksi on tullut Kaleva-lehden 37000 markan ilmoituslaskut. Liikkeen tilillä on ollut sillä hetkellä kuitenkin vain vajaat 16000 markkaa.

Pelastaja löytyy läheltä. Kanninen siirtää Riihi-säätiöstä Ahtisaari-liikkeen tilille 25000 markkaa. Kirjanpidon perusteella kyse on siirtovelasta. Riihi-säätiö antaa Oulun Ahtisaari-liikkeelle myös toisen 4200 markan lainan.

Vuoden 1993 lopussa Oulun Ahtisaari-liike on Riihi-säätiölle velkaa siis 29200 markkaa. Mutta yllättäen juuri vuoden viimeisenä päivänä liikkeen tilille ropsahtaa saman verran rahaa.

Maksusta on Ahtisaari-liikkeen kirjanpidossa erillinen tosite: Annettu avustus Riihi säätiöltä, Martti Ahtisaaren vaalitoimistolle. Mk 29.200,00. Allekirjoittajana Toivo J. Kanninen.

Kirjanpidon perusteella Riihi-säätiö on antanut Oulun Ahtisaari-liikkeelle lisäksi kaksi 1500 markan kohdeavustusta.

Rahaliikenne käy ilmi Pohjois-Pohjanmaan Ahtisaari-liikkeen arkistosta, joka on luovutettu Työväen arkistolle kesäkuussa 1996.

Arkisto sisältää kolme mapillista papereita: pöytäkirjoja, kirjeenvaihtoa, muistioita, mainoksia - sekä Oulun Ahtisaari-liikkeen kirjanpidon.

Vuonna 1993 Riihi-säätiön maine oli vielä tahraton. Kampanjaa pääasiassa talkoovoimin tehneillä oululaisilla oli tuskin syytä olettaa, ettei säätiö olisi sääntöjensä mukaan voinut myöntää tukea myös vaaleihin.

Ja vaikka säännöt olisivatkin kieltäneet vaalien rahoittamisen, rike olisi tapahtunut maksajan, ei vastaanottajan päässä.

Kannisen olisi voinut olettaa tuntevan johtamansa säätiön säännöt.

Niiden mukaan Riihi-säätiön tarkoituksena oli "työväen ja muun kansanperinteen tallentaminen, biodynaamisen viljelyn edistäminen ja tunnetuksi tekeminen, luonnonsuojelun edistäminen, ammatillisten opintojen tukeminen ja sosiaalisen asuntotoiminnan edistäminen Suomessa". Säätiön tuli toteuttaa tarkoitustaan tukemalla taloudellisesti edellä mainittuja kohteita.

Ei siis sanaakaan vaalien rahoittamisesta tai mainintaa edes yhteiskunnallisen toiminnan tukemisesta.

Siirtäessään rahaa Riihi-säätiöstä Ahtisaari-liikkeelle Kanninen toisin sanoen rikkoi säätiön sääntöjä - ja syyllistyi luottamusaseman väärinkäyttöön.

Myöhemmässä poliisitutkinnassa Riihi-säätiöstä maksettujen apurahojen ja vaalitukien osalta Kannisen rikosepäilyt koskivat juuri luottamusaseman väärinkäyttöä.

Myös esimerkiksi kampanjatoimiston puhelinliittymän hankkiminen Riihi-säätiöön kuuluvan kiinteistöosakeyhtiön nimiin muistutti Kannisen myöhempää toimintaa, jossa perhe maksatti taloyhtiöillä henkilökohtaisia kulujaan.

Oulun Ahtisaari-liikkeen puheenjohtaja Leena Piikivi kieltää tienneensä, että Riihi-säätiö antoi kampanjaan rahaa.

"Olin itse enemmän ohjelmasuunnittelun puolella. En halunnut talouteen alun perinkään puuttua", Piikivi sanoo nyt.

Mutta palataan vielä hetkeksi vaalikamppailun kiihkeisiin loppuvaiheisiin.

Joulukuun alussa 1993 Martti Ahtisaaren kannatus on pudonnut 25 prosenttiin. Paniikki leviää Sdp:ssä, mutta kansainvälisten kriisien ratkojana karaistunut ehdokas saa vaikeuksista vain lisäpotkua. Hän etenee päättäväisesti kohti toista kierrosta, jossa vastaan on tulossa gallupraketti Elisabeth Rehn.

Oululaisten on vielä järjestettävä viimeinen vaalitilaisuus 15. tammikuuta, ensimmäisen kierroksen aattona. Suuri vaalijuhla on päätetty pitää Ouluhallissa. Oulusta alkanut kampanja päättyisi Ouluun.

Osa aktiiveista on tosin pelännyt, ettei isoa Ouluhallia saada täyteen. Ja niinhän siinä käy. 1500-päinen yleisö kuuntelee toppatakeissaan, kuinka maaherra Kalevi Kivistö kehuu Ahtisaaren sitkeyttä ja herkkyyttä sosiaalisille ongelmille.

Veto riittää loppuun asti: Ahtisaari saa 25 ja Rehn 22 prosenttia. Edessä oli toinen kierros.

Kolme päivää ennen äänestystä Ahtisaari saa Oulusta sähkeen: Hyvä toveri! Olit illalla loistava TV:n tentissä. Hyvä niin. Homma menee hyvin. Sinä voitat ja Suomi voittaa. Terveisin Toivo J. Kanninen.

Ahtisaari saa 53,9 prosenttia äänistä, ja hänet valitaan tasavallan presidentiksi.

Tukiyhdistyksille toinen kierros tarkoitti paitsi voittoa myös lisäkuluja.

Oulun Ahtisaari-liikkeen kirjanpidosta ei löydy viitteitä siitä, että Riihi-säätiöstä olisi vuoden 1994 puolella annettu lisää rahaa suoraan Ahtisaaren kampanjaan.

Mutta Oulun Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys lähestyi viisi päivää toisen kierroksen vaalin jälkeen Riihi-säätiötä avustusanomuksella. Yhdistys oli julkaissut 100-vuotishistoriikkinsa vuonna 1986. Nyt yhdistys kertoi valmistautuvansa "kehittämään ja edelleen syventämään historiantutkimustaan" ja anoi tätä varten tukea säätiöltä.

Säätiö käsitteli hakemuksen nopeasti. Jo 23. helmikuuta Oulun työväenyhdistys sai Riihi-säätiöltä 33000 markkaa "apurahaa historiantutkimukseen". Oulun työväentalo Oy:n kirjanpidossa Riihi-säätiön avustus tiliöitiin kuitenkin kohtaan "muiden vaalien tulot".

Apuraha-anomuksen allekirjoittanut työväenyhdistyksen taloudenhoitaja Seppo Peltola oli vastannut Oulun Ahtisaari-liikkeessä "Mara-tilaisuuksista". Keskusrikospoliisin mukaan apurahaa ei siis ole maksettu Riihi-säätiön sääntöjen mukaiseen käyttöön.

Suomen tasavallan kymmenes presidentti Martti Ahtisaari astui virkaansa 1. maaliskuuta 1994. Sitä ennen Ahtisaari piti ansaitun loman. Toivo J. Kanninen lähetti Ahtisaarelle 7. helmikuuta onnittelusähkeen, jossa hän kutsuu Ahtisaaren Oulun vaalityöntekijöiden saunailtaan. Kun lähdet maaliskuussa suomalaisia tapaamaan, muista Oulun työttömät ja papit. He olivat tärkeitä tekijöitä kampanjassa jo varhaisessa vaiheessa, Kanninen kirjoittaa tulevalle presidentille.

Kesällä 1995 Riihi-säätiö nimetään valtion asuntorahaston Aran lainansaajaksi. Säätiö ilmoittaa haluavansa rakentaa uusia asuntoja vuokralaisten tarpeisiin. Siitä alkavat säätiön kultavuodet. Ara myöntää edullisia arava- ja korkotukilainoja ja Oulun kaupunki tarjoaa hyviä tontteja.

Jo loppuvuodesta 1995 aletaan ihmetellä, miksi säätiö on saanut niin paljon aravalainoja ja korkotukea. Säätiön vuokralaisetkaan eivät näytä täyttävän arava-ehtoja. Asuntoja on vuokrattu hyvätuloisille Nokian insinööreille.

Koko kuvio alkaa paljastua kuitenkin vasta 2000-luvun puolella. Asuntorahasto teettää säätiössä ja sen omistamissa 11 kiinteistöosakeyhtiössä erityistilintarkastuksen. Sen jälkeen Ara päättää peruuttaa Riihi-säätiön aravaoikeudet tammikuussa 2002. Rikosilmoituksen Ara oli tehnyt jo joulukuussa 2001.

Erityistilintarkastuksessa selviää, että säätiö on esiintynyt kiinteistöyhtiöiden rakennuttajana, vaikka tehtävät on siirretty Kannisen firmalle Livoli Oy:lle.

Aran mukaan säätiö ja sen toiminnasta vastaavat olivat osoittaneet "jatkuvaa piittaamattomuutta arava- ja korkotukilain säännöksistä sekä viranomaisten edellyttämästä hyvästä käytännöstä".

Alkaa laaja rikostutkinta. Puuttuvan kirjanpitoaineiston takia poliisi ei tutki Riihi-säätiön rahaliikennettä vuodelta 1993. Poliisin tietoon ei tule, että Riihi-säätiö on avustanut myös Oulun Ahtisaari-liikettä.

Nyt Oulussa odotetaan oikeuden päätöksiä.

Syyttäjien mukaan Kanninen on hakenut ja saanut itselleen ja lähipiirilleen huomattavaa taloudellista hyötyä antamalla asuntorahastolle tietoisesti väärää tietoa säätiön omistamien kiinteistöyhtiöiden rakennushankkeista vuosina 1995-2001.

Syyttäjien mukaan Kannisen pitkään jatkuneen ja suunnitelmallisen rikollisen toiminnan maksumiehinä olivat viime kädessä vuokrataloyhtiöt ja niiden asukkaat. Syyttäjien mukaan Riihi-säätiön kohteet oli todellisuudessa rakennuttanut Toivo J. Kannisen firma Livoli Oy eikä säätiö, kuten Aralle oli ilmoitettu.

Kannisen puolustus on vaatinut syytteiden ja korvausvaatimusten hylkäämistä.

Kaikki vaikuttajat eivät hylänneet Kannista petos- ja kavallusepäilyistä huolimatta. Nimekkäät vaikuttajat ovat käyneet puhumassa Riihi-säätiön tilaisuuksissa.

Kuten Ahtisaaren ydinjoukkoon kuulunut Lasse Lehtinen, jolle Riihi-säätiö myönsi syyskuussa 2001 väitöskirjaa varten 20000 markan apurahan. Sääntöjen mukaan säätiön tarkoituksena oli tukea "ammatillisia opintoja harjoittavia, lahjakkaita ja vähävaraisia opiskelijoita".

Krp:n mukaan Riihi-säätiö osti myös isot pinot Lehtisen väitöskirjaa ja rahoitti sen tiimoilta järjestettyä puhekiertuetta.

Yleisradion MOT-ohjelma kertoi Riihi-säätiön sotkuista toukokuussa 2002. Kanniselta kysyttiin, minkälaisia lahjoituksia hän oli tehnyt Ahtisaaren vaalityöhön.

"Oisinkohan mä jonkun pinssin ostanut tai mitä ne möivät tai tämmöisiähän ne aina vaatii", Kanninen vastasi MOT:lle.

Vuonna 2003 Kanninen joutui kuukaudeksi tutkintavankeuteen. Seuraavana vuonna 2,4 miljoonaa euroa hänen omaisuuttaan asetettiin takavarikkoon. Vuonna 2005 Kanninen asetettiin liiketoimintakieltoon.

Muistaisiko hän nyt paremmin myös Ahtisaari-asiat? Toivo J. Kanninen, lahjoittiko Riihi-säätiö rahaa Ahtisaaren kampanjaan?

"En muista, että Riihi-säätiö olisi antanut rahaa Ahtisaaren kampanjaan. Minä olen voinut antaa ja hankkiakin rahaa, mutta ei mielestäni Riihi-säätiö ole antanut rahaa", 60-vuotias Kanninen sanoo.

Vuoden 1993 lopussa Riihi-säätiö antoi Ahtisaaren vaalitoimistolle 29200 markan avustuksen. Ettekö todella muista sellaista? "Siitä on niin kauan, etten muista."

Miten kuvailisitte omaa roolianne Oulun Ahtisaari-liikkeessä? "Olin hyvin varhaisessa vaiheessa mukana kansalaisena. Siinä oli paljon muitakin mukana."

Mutta olitteko talousvastuussa?

"Ei kai kansalaisliikkeessä mitään vastuuta ole. Minä olin kai hankkimassa rahaa. Niin kuin monet muutkin."

Käytittekö Riihi-säätiön rahaa missään vaiheessa?

"En mielestäni."

Kuka muu olisi voinut antaa Riihi-säätiön rahaa kampanjatoimistolle?

"En muista, että olisi kukaan antanut. Näin vanhasta jutusta minulla ei ole mielikuvia."

jatkuu seuraavalla sivulla

jatkoa edelliseltä sivulta

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.sunnuntai@sanoma.fi