Romahtaneelta rintamalta karkasi noin 12 000 sotilasta kesällä 1944

Kenttäoikeuksissa tuomituista pakoilijoista teloitettiin 46

 Arviolta 12 000 suomalaissotilasta karkasi rintamalta kesä–elokuussa 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua. Kolme neljäsosaa karkaamisista sattui kesäkuussa, kun hajalle lyödyt joukot perääntyivät epäjärjestyksessä.

Valtaosa joutui eroon joukoistaan hyökkäyksen läpimurtokohdissa Karjalankannaksella. Sotapoliisit ottivat kesäkuun loppuun mennessä kiinni noin 29 000 linjojen takana harhaillutta miestä.

Kannaksen joukkojen taisteluvahvuus oli toukokuun lopussa 89 000 miestä.

Karkaajien tarkkaa määrää ei tiedetä. Paenneita tai johtajistaan eroon joutuneita ei ollut helppoa erottaa toisistaan.

Suurin osa karkureista palautettiin puhuttelun jälkeen yksikköihinsä. Vankilatuomioiden täytäntöönpanoja pääosin lykättiin, ja tuomitut komennettiin takaisin rintamalle. Sodan jälkeen suurinta osaa tuomioista ei pantu toimeen.

Karkailu tyrehtyi, kun vetäytyminen päättyi ja taistelut hiljenivät heinäkuussa.

Päämaja halusi koventaa sotaväen rikoslakia niin, että karkaamisesta voisi saada kuolemantuomion. Eduskunta hyväksyi lakiluonnoksen pikavauhtia 4. heinäkuuta. Pakoilija tuli panna syytteeseen aina, jos kyseessä oli uusittu karkaaminen tai sotapelkuruus.

Kenttätuomioistuimet langettivat kuolemanrangaistukset 76 sotilaalle, joista 46 teloitettiin. Teloitetut olivat jalkaväestä, ja kahta lukuun ottamatta miehistöön kuuluneita.

Yksitoista sotilasta ammuttiin sotaväen järjestyssäännön päällystölle antamien kurinpitovaltuuksien perusteella.

Lähde: Jukka Kulomaa:

Käpykaartiin? Sotilaskarkuruus Suomen armeijassa jatkosodan aikana. Väitöskirja 1995.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi