Ruma lapsi valtaa aikuisen ruumiin

Stiina Saariston suurissa piirustuksissa on vihaisen tai pelokkaan näköisiä naisia, jotka leikkivät leluilla ja mussuttavat tuttia tai imevät peukkua. Pulskat prinsessat ovat kasvaneet ulos mekoistaan ja näyttävät enemmän ilkeältä äitipuolelta kuin ihanalta neidolta, joka odottaa prinssiä puolisokseen. Sadun maailma on groteski ja hassu.

"Sadut ovat aina kiehtoneet minua. Lapsena olisin halunnut syntyä prinsessaksi. Luin satuja ja leikin prinsessaleikkejä niin kauan kuin ilkesin. Rakastan edelleen tarinoita", Stiina Saaristo sanoo.

Saariston näyttely Ein kleines Monster on läpileikkaus 1976 syntyneen taiteilijan tuotantoon vuosilta 2001-2009 ja suurin näyttely, joka hänen teoksistaan on ollut esillä.

"On mahtava tunne katsoa omaa uraansa pitkän ajan jälkeen. Kun teos on tuore, se on kuin olisi synnyttänyt lapsen ja se on lähellä. Etäisyyden jälkeen teokset näkee toisella tavalla. Toivon, että kaikilla taiteilijoilla olisi mahdollisuus nähdä teoksiaan takautuvasti."

Monet Stiina Saariston piirustukset kuvaavat lapseksi jääneitä ikääntyviä naisia ilman lapsen sulokkuutta. Jotkut naiset ovat ylikorostuneen seksuaalisia. Joissakin kuvissa vilahtaa väkivalta: vasara, naulat tai puukko. Lapsuuden viattomuus on käännetty päälaelleen. Se muuttuu hirviömäiseksi. Naisessa elävä villi lapsi tulee näkyville aikuisen ruumiissa.

"Olin nuorempana feministi. Kapinoin groteskeilla omakuvilla lehtien sileää ja muovista naiskuvaa vastaan."

"Ihminen on biologinen olento. Nykyään kuvaan mieluummin ihmisyyttä. Mallini voisi olla mieskin, mutta tunnen naisen paremmin, koska olen nainen. Kannatan tasa-arvoa, joten vähän feminismiä naisessa pitää olla."

Saariston työvälineitä ovat lyijykynät, värikynät, kirpputorit, kamera ja peili. Kirpputoreilta hän kantaa vaatteita ja rekvisiittaa maalauksiaan varten.

Hääpukuja kaapissa on neljä tai viisi. Yksityiskohtien kuvaamiseen tarvitaan välillä valokuvan apua. Peilin hän suuntaa itseensä, koska hän on piirustuksiensa malli.

Mutta miksi pitkä, hoikka nainen vääristää itsensä rumaksi pullukaksi?

"Nykyään omakuvien tekeminen on roolin luomista. Ne eivät ole klassisistisia omakuvia, vaan tyyppejä. Pidän peiliä parinkymmenen sentin päässä kasvoistani. Ihohuokoset ja rypyt korostuvat ja kuva vääristyy. Liioittelu on keino välittää asioita. Tunne, tarina ja ajatus ovat minulle tärkeitä lähtökohtia."

Kun työkaluna on lyijykynä tai värikynä ja teoksen leveys kahdesta neljään metriä, työskentelyyn kuluu aikaa.

"Menetelmäni on järkyttävän työläs varsinkin, kun nykyaikana hitaus on ongelmallista. En ole mitannut, kuinka kauan aikaa yhden teoksen tekemiseen menee. Työskentely on prosessi, eikä sitä voi tehdä kymmentä tuntia päivässä. Suurikokoinen työ voi viedä vuoden."

Saaristo piirtää ja värittää monta kerrosta, jolloin lopputulos näyttää maalaukselta.

"Pidän näpertelystä. Työskentelyni muistuttaa käsityötä."

Saaristo kävi koulunsa Tampereella. Piirustus oli hänen lempiaineensa. Nuoruuden unelmaammatti oli satukirjojen kuvittaja.

Kuvataideakatemiaan Saaristo pääsi ensimmäisellä yrityksellä 19-vuotiaana. Monet ystävät varoittivat työnsaannin vaikeudesta, mutta halu piirtämiseen oli niin voimakas, ettei hän välittänyt varoituksista.

Työn vaativuus yllätti Saariston, eikä Kuvataideakatemiassa osattu hänen mielestään tarpeeksi valmistaa käytännön asioihin.

"Kuvataiteilija ei saa kuukausipalkkaa. Osa palkasta tulee apurahoina, mutta ne eivät riitä kaikille. Apurahoista ja näyttelytiloista joutuu kilpailemaan ystävien kanssa. Tämä epätietoisuus tulee jatkumaan koko uran ajan."

Vaikeinta on kuitenkin työskentelyn yksinäisyys.

"Kun työhuoneella puurtaa yksin, palautetta ei saa keneltäkään. Tämä on hieno, mutta myös huono ammatti."

Helmikuun alussa Saaristo lähtee neljäksi kuukaudeksi Afrikkaan Beniniin työskentelemään Villa Karon suomalais-afrikkalaisessa kulttuurikeskuksessa Grand Popossa.

"En ole ollut Afrikassa, enkä tiedä mikä minua siellä odottaa. Olen oppinut olemaan miettimättä liikaa etukäteen. Jos tekee paljon suunnitelmia, on vaarana, että ne luiskahtavat pois käsikirjoituksesta."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi