Siiranmäki pelasti vetäytyvät joukot

Veikko Ryynänen johti miehiään reikä manttelissa

 Venäläisten suurhyökkäyksen tulimyrsky Vaskisavotan lohkolla hajotti nuoren luutnantin konekiväärijoukkueen ja Erillinen Pataljoona 12:n valtavan paineen alla. Kymmenen miestä hän sai mukaansa vetäytymään metsäteitä pitkin VT-linjalle, jossa pataljoonan rippeet koottiin reserviksi Ahijärvelle, Siiranmäen länsipuolelle.

Lappeenrantalainen talousneuvos Veikko Ryynänen, 84, muistaa perääntymisen ankeana: "Pakon edessä oli peräännyttävä. Epätoivoiselta se vaikutti. Tämäkö se meidän loppu on."

Ryynäsen sotatie kulki JR 28:n ja JR 7:n mukana hyökkäysvaiheen Laatokan Karjalan taisteluista asemasotaan Kannakselle Ohtaan.

Kesäkuun 13. päivänä, kun venäläisten hyökkäys Siiranmäkeen alkoi, majuri Aholan johtama ErP 12 oli reservinä. Seuraavana päivänä Ryynäsen neljän konekiväärin joukkue sai käskyn siirtyä etulinjan joukkojen tueksi Siiranmäen tienristin länsipuolelle.

"Piti lähteä kovan tykistökeskityksen aikana, koko ajan tulen alla Kylmäojalta maaston kautta tien ojiin ja etulinjaan. Meillä oli pitkä lohko, ja linnoitukset keskeneräisiä eikä yhteyshautoja. Miehet lepäsivät korsun tapaisissa pimeissä betonibunkkereissa."

"Pelottavinta oli, että asemien edessä oli raivaamaton maasto. Pahinta jälkeä tekivät tykistö- ja kranaatinheitintuli ja maataistelukoneet."

"Olin tarkastanut asemia ja jututtanut juuri kahta miestä. Kun lähdin heidän tuliasemastaan, siihen tuli keskitys. Teki pahaa, kun miehistä vain manttelit jäivät näkyviin montun pohjalle. Lähellä kävi minullakin, ylähuuleen sirpale teki naarmun."

"Silloin ei nukuttu. Väsymys painoi niin, että yhtään esinettä ei uskaltanut kädestä jättää, vaan kaikki piti olla kiinni vyössä, ettei unohtunut."

Monen veteraanin tapaan Ryynänen on tutkinut taistelujen historiaa niin, että omat muistikuvat ovat liittyneet taistelukuvauksiin.

Menestyksekkäitä vastaiskuja tehtiin vihollisen karkottamiseksi. Sellainen oli esimerkiksi Mannerheim-ristin ritarin, vänrikki Tuomas Gerdtin pienen iskuosaston vyörytys tienrististä Seppälän talolle, jossa hän haavoittui. Yön hiljaisuudessa Ryynänen kuuli Gerdtin ohjeet ja komennot iskun valmistelussa.

Ratkaisevaa Siiranmäen taistelun torjuntavoitolle oli Ryynäsen mielestä kapteeni Raassinan pataljoonan 15. päivän vastaisku, joka katkaisi Siiranmäelle tunkeutuneet hyökkäyskiilat. Kaksitoista panssarivaunua jäi romuna mäelle.

Saman päivän aikana Ryynänen sai sanoman, että hänen tuli ottaa vastaan ErP 12:n kolmannen komppanian päällikkyys: "Sain mukaani 56 miestä ja käskyn miehittää itäpuolen Saarisuon hirsiesteasemat. Sinne ei onneksi venäläisen mielenkiinto kohdistunut."

Sieltä joukko viivytti VKT-linjalle Äyräpäähän. Ryynänen johti sitä sodan loppuun.

Veikko Ryynänen selvisi sotaretkestään sirulla reiteen, raapaisulla huuleen sekä manttelin rei'illä: "Tarvittiin onnea ja älyäkin. Monesti se oli sattumaa – muuten en tässä olisi."

"Emme me hävinneet sotaa, vaan saimme torjuntavoiton. Sitä voi sanoa itsenäisyystaisteluksi, saimme pitää maamme omissa käsissämme!"

"Eniten surettaa, että kaatuneita jäi sinne. Miten heidät olisimme voineet tuoda pois?"

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi