Stella Polariksen veteraanit palasivat Närpiöön

Tiedustelulotan häämatka päättyi aikoinaan internointileirille Ruotsiin

NÄRPIÖ. Ryhmäkuvaan Närpiön Nämpnäsin kivilaiturille asettuu kuusi Päämajan tiedustelujoukkojen veteraania.

Viisi heistä – Olavi Haaskivi, Artturi Kaltokari, Siiri "Sipsu" Kylmänoja, Olli Mykkänen ja Pentti Perälä – lähti syyskuun 23. päivän iltana 1944 proomuilla ja veneillä kohti avomeren äärellä odottanutta höyrylaivaa.

Se vei heidät seuraavana päivänä Ruotsin Härnösandiin. Jos Neuvostoliitto olisi jatkosodan jälkeen miehittänyt Suomen, tiedustelua olisi ollut määrä jatkaa länsinaapurin maaperältä.

Ryhmäkuvan kuudes, operaatio Stella Polarista kesällä 1944 Kaskisten ja Närpiön seudulla valmistellut Leo Naarvala nostatti upseerinarkkunsa proomun pohjalta viime hetkellä laiturille. Hän palasi Helsinkiin ja siirtyi valmistelemaan niin ikään miehityksen varalle suunniteltua salaista radioverkkoa. Hän joutui tutkintavankeuteen Sörkkaan.

Kuusikkoa videoi tietotekniikkajohtaja Pertti Hänninen, 60, Tukholmasta. Hän oli Ruotsiin lähteneistä yhteensä 750 matkalaisesta nuorin, vain kuuden viikon ikäinen. Perille naapurimaahan saapui yksi vielä nuorempi, laivamatkalla syntynyt vauva.

Seitsikko palasi torstaina Närpiöön ja Nämpnäsiin ensimmäistä kertaa 60 vuoteen; kahvit kotiseutumuseolla, sinivalkoisten krysanteemien lasku kolme vuotta sitten paljastetulle muistomerkille, laituri sekä ratapiha, jolle matkalaisia kuljettanut juna saapui.

Vierailua isännöi muistomerkkitoimikunnan puheenjohtaja, eläkkeelle jäänyt pankinjohtaja Clas Öhman, "Närpiön vapaudenpatsaan" ideoija.

Hänellä on teoria siitä, miksi tiedustelijoiden lähtöpaikaksi valikoitui juuri Närpiö. Merimatka Ruotsiin on lyhyt ja suojaisa ja paikkakunnan murre sen verran omaperäistä, että harva neuvostovakooja sitä olisi ymmärtänyt.

"He va sjänn ä börja, tästä se alkoi", Öhman mainitsee esimerkkinä.

Kukat muistomerkille laskivat Kaltokari ja Kylmänoja: torstaina krysanteemeja, 60 vuotta sitten laivalla vaaleanpunaisia neilikoita.

Kylmänoja sai ne hääkimpukseen toiselta "stellistiltä" ja sittemmin kuuluisalta pianistilta Cyril Szalkiewicziltä mennessään Taunonsa kanssa naimisiin.

Kapteeni vihki ja kaksi ystävää ja matkatoveria todisti.

Sormuksia ei seremoniassa vaihdettu eikä häämatkakaan alkanut kaksisesti. Ruotsalaiset internoivat tulokkaat, ja siinä jaossa Tauno joutui kirkkoon, Siiri urheilusaliin.

Härnösandin rannikkokaupungissa Siirin, Taunon ja satojen muiden suomalaisten yllätysrantautuminen herätti hämmennystä.

"Leijuu mystiikkaa", otsikoi saapumisen jälkeisenä päivänä, 25. syyskuuta 1944 Härnösands Posten, jonka kopion Olavi Haaskivi kaivaa salkustaan.

Haaskivi vietti internointiviikkonsa samassa Elimkyrkanissa kuin Tauno Kylmänoja. Haaskivi pelasi aikansa kuluksi suntion kanssa shakkia, Tauno Siirin tietämän mukaan korttia.

Siiri pääsi voimistelusalista eristyksistä kaupungille kahville. Hänen lottatoverinsa Terttu Almi, omaa sukua Seeste, puhui vartiomiehen ympäri. Tämä vei tytöt kahvilaan, ja vielä tarjosikin, oikein leivoksia pyöreältä vadilta.

Valtaosa ryhmästä palasi vielä samana syksynä Suomeen. Muutamat harvat, kuten Pertti Hännisen isä Einar saivat töitä Ruotsin radiotiedustelusta ja asettuivat pysyvästi uuteen kotimaahan.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi