Suomessa ei puhuta rupukouluista

 Suomessa ei puhuta – ainakaan vielä – eliittiyliopistoista ja rupukouluista, vaan kaikkia korkeakouluja pidetään kutakuinkin yhtä tasokkaina.

Ei ole ratkaisevan tärkeää, minkä opinahjon leima tutkintotodistuksessa komeilee, eikä työnantaja sitä ensimmäiseksi kysy.

Suomessa ei myöskään järin aktiivisesti tarjota vertailutietoja korkeakoulujen hyvistä ja huonoista puolista, vaikka opetusministeriön ylläpitämistä tietokannoista tunnuslukuja löytyykin.

Muissa maissa on toisin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, Britanniassa ja Saksassa korkeakouluja laitetaan hanakasti paremmuusjärjestykseen.

Vertailulistoja laativat sekä lehdet (esimerkiksi U. S. News, Der Spiegel, Stern, The Times Higher Education Supplement) että yhä enemmän myös viranomaiset ja yliopistot itsekin. Kansainvälistymisen myötä vertailutiedon tarve kasvaa koko ajan.

Eräässä saksalaistutkimuksessa tosin havaittiin, etteivät nämä vertailutiedot lopulta vaikuta korkeakoulun valintaan. Etusijalle asettuu "Hotel Mama" eli korkeakoulun läheinen sijainti, mikä mahdollistaa toimivan huoltoyhteyden kotiin.

Myös Suomessa korkeakoulun läheisyys on tärkeä valintaperusta kotoa lähdettäessä. Laajassa hakijakyselyssä yli puolet ilmoitti sen vaikuttaneen tiettyyn yliopistoon hakeutumiseen.

Yli puolet oli sitä mieltä, että myös koulun hyvällä maineella oli merkitystä. Osa opiskelijoista arvostaa myös opiskelupaikkakunnan pienuutta ja hyvää asuntotilannetta.

Sen sijaan yliopistojen terveydenhoito-, ruokailu- ja liikuntapalvelut ovat kouluissa suunnilleen samantasoisia.

Ammattikorkeakouluissa terveydenhoito ei ole yhtä hyvällä tolalla, koska kunnat hoitavat sitä vaihtelevasti.

"Yliopistojen rehtorit suhtautuvat rankinglistoihin varauksellisesti", sanoo rehtorien neuvostoa johtava Åbo Akademin rehtori Gustav Björkstrand.

"Oletan kyllä, että Suomeenkin ne tulevat tavalla tai toisella", Björkstrand uskoo. Listauksissa olisi kuitenkin suuri työ, jotta niistä saataisiin kattavia ja luotettavia.

"Kaverit kertoo ja internet", Björkstrand mainitsee opiskelijoitten tärkeimmät tietolähteet.

Myös yliopiston tai alan maine ja status vaikuttavat taustalla: oikeustiede, lääketiede, tekniikka ja kauppatiede ovat pysyvästi arvostettuja, ja niihin hakeutuvat korkeasti koulutettujen vanhempien lapset.

Yleisin valintaperuste on kuitenkin kiinnostus alaan, mikä korostuu etenkin musiikissa, kasvatustieteessä ja myös lääketieteessä.

"Helsingin yliopisto on selkeä ykkönen Suomessa. Se vain on niin", arvioi yliopistojen "kokonaisparemmuutta" koulutussosiologian professori Osmo Kivinen Turun yliopistosta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Helsingin yliopisto olisi kaikilla aloilla maan paras, Kivinen täsmentää.

Kivinen muistuttaa myös, että vastavalmistunut maisteri on aina vasta akateeminen oppipoika. Ammatti opitaan vasta työssä.

Erikoissuunnittelija Matti Hosian Helsingin Sanomille laatima arviointi osoittaa, että Suomen korkeakoulut ovat melko tasainen joukko: valtaisia eroja ei löytynyt.

Tarkastelussa näkökulma on lähinnä opiskelijan. Mukana on siis opiskeluedellytyksiä ja -tuloksia sekä opiskelun onnistumista kuvaavia lukuja.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi