Taatusti suomalaista

Pikkupajoissa syntyy mahdollisimman kotimaista keramiikkaa

 Kolmen naisen keramiikkapaja Mäkelänkadulla Helsingissä pursuaa keskeneräisiä ja valmiita töitä. Natalie Lahdenmäki sai juuri Vuoden nuori muotoilija -tittelin ja paketoi töitään tittelin oikeuttamaan Design Forumin näyttelyyn.

Työhuonetta jakavat Sarita Koivukoski ja Jatta Lavi iloitsevat kollegan menestyksestä.

"Olemme työtovereita ja ystäviä, vaikka toki myös kilpailemme keskenämme", Sarita Koivukoski sanoo.

Koivukoski ja Lavi muuttivat yhteisiin työtiloihin valmistuttuaan 11 vuotta sitten, Lahdenmäki tuli mukaan pari vuotta myöhemmin.

Liki kymmenen yhteistä työvuotta ovat vaikuttaneet naisten töihin, mutta jokainen on säilyttänyt keramiikkaan oman otteensa. Itse muotoillut tuotteet tehdään alusta loppuun asti käsityönä Mäkelänkadun työhuoneessa.

Kolmikon krouveinta ja värikkäintä keramiikkaa tekee Koivukoski. Hänen työnsä ovat pääasiassa kulmikkaita vateja ja kulhoja, joissa lasite on paksu. Työpöydällä on silti valmistumassa uudenlainen prototyyppi: nauhamaisesta keramiikasta tehty kukkakuppi tuikun alustaksi.

"Valo muodostaa kauniita kuvioita reikien läpi. Toivottavasti saan tästä toteutettavan tuotteen."

Jatta Lavi tunnetaan luultavasti parhaiten maitopurkeistaan, joista isompi muistuttaa litran ja pienempi puolen litran tölkkiä. Posliini on valkoista ja läpikuultavaa, niin kuin Lavin muissakin töissä: kupeissa, snapsimukeissa, kulhoissa...

Natalie Lahdenmäen työt eivät kuulla läpi, mutta ovat silti keveitä. Värillinen lasitepinta on niin ohuen ohutta, että perusmassa kuultaa läpi.

Lahdenmäen keramiikka on kolmikon esineistä lähimpänä käyttötavaraa: niistä voi kuvitella syövänsä ja juovansa ainakin juhlatilanteissa.

Työhuone tuottaa taatusti suomalaista keramiikkaa. Se on merkittävä arvo.

Esimerkiksi Arabian, Iittalan tai Pentikin tuotteiden kotimaisuudesta kuluttaja ei voi enää olla varma. Posliiniesine voikin olla Portugalissa tai Aasiassa tehty, ja viinilasit saattavat tulla Saksasta tai Unkarista.

Esimerkiksi Lontoossa asuvan Klaus Haapaniemen muotoilema, viime vuonna myyntiin tullut Taika-astiasto on lähes täysin ulkomainen tuote, samoin argentiinalaisen Alfredo Häberlin Iittalalle suunnittelemat Essence- ja Senta-lasistot.

Onko käsitehdyn keramiikan materiaalikin suomalaista?

Lahdenmäki, Koivukoski ja Lavi tahtoisivat käyttää vain suomalaisia aineita, mutta se ei ole mahdollista.

Materiaaleista maasälpää saa vielä Lohjan harjusta, mutta kaoliinin valmistus on meillä loppunut. Vaalea savi tulee Englannista ja Saksasta. Suomalaisen punasaven valmistus loppui äskettäin, kun sitä ainoana valmistanut Kultalan Tiiliputki lopetti toimintansa.

Kolmikon töitä myydään kalliin oloisissa design-kaupoissa, mutta tuotteiden hinnat eivät silti huimaa.

"Meillä itse tehty mielletään helposti köyhäilyksi", Natalie Lahdenmäki sanoo. "Hintaa ei voi nostaa korkealle. Olemme oikeastaan tyytyväisiä, että työmme kelpaavat sekä designin että käsityön puolelle."

OIKAISU

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.koti@sanoma.fi