Teatteria aamusta iltaan

Suomalainen Aarne Kujala opiskelee lontoolaisessa teatterikoulussa, jossa tunneilta ei saa myöhästyä sekuntiakaan.

LONTOO. Kun Lontoossa opiskeleva Aarne Kujala, 22, puhuu englantia, häntä ei tunnista suomalaiseksi. Puheessa on kaunis brittiaksentti.

Mutta puhe onkin Kujalalle tärkeä työkalu. Hän opiskelee näyttelijäksi itälontoolaisessa East 15 -teatterikoulussa.

"Noh, koulun opettajat nyt voivat olla aksentistani toista mieltä... mutta hyvin olen silti kielen suhteen pärjännyt", Kujala kertoo ja tilaa käristettyä riisiä ja appelsiini-omenamehua vilkkaassa lontoolaisravintolassa.

Teatterin opiskelu vieraassa maassa ja vieraalla kielellä ei ole se helpoin vaihtoehto. Kujala sanoo kuitenkin olevansa tyytyväinen valintaansa.

"Rakastan Lontoota ja englantilaista elämänmenoa", Kujala vakuuttaa. Hän on kolmivuotisen koulutuksen puolivälissä.

Alussa oli vaikeitakin aikoja. Kujala kärsi pienoisesta kulttuurisokista. "Koulussa kaikki vaikutti niin epäkäytännölliseltä. Olin tottunut systemaattiseen menoon, mutta britit hoitivat asioita aika rennosti."

Kujala on halunnut esiintyä pikkupojasta lähtien. Peruskoulussa hän puuhasi musikaaleja ja esiintyi iltamissa vaikka robottina.

Kujala oli vain 15-vuotias, kun hän muutti Länsi-Suomesta Eurajoelta yksin Helsinkiin ja meni vuoden mittaiseen yksityiseen teatterikouluun.

Heti perään hän tentti lukion kahdessa vuodessa.

Kun ovet teatterikouluun eivät parin yrityksen jälkeen auenneet, Kujala päätti muuttaa Britanniaan.

"Olin käynyt Lontoossa aiemminkin ja ollut muun muassa pubissa töissä. Hyppäys ei tuntunut liian suurelta."

Kun muuttopäätös oli syntynyt, Kujala otti itse selvää Lontoon teatterikouluista. Pyrkimässä hän kävi kolmeen.

Opiskelupaikka löytyi arvostetusta East 15 -koulusta, joka on tuottanut näyttelijöitä teatteriin, televisioon ja elokuviin jo 40 vuoden ajan. Nykyään koulu on osa Essexin yliopistoa.

"Opiskelijoiden ikähaitari on laaja, 18–30 vuotta. On hyvä, että mukana on vanhempaakin porukkaa, sillä nuorimmat saattavat olla vielä aika lapsellisia", Kujala kertoo.

Koulupäivät ovat pitkiä.

Päivä alkaa aamuyhdeksältä lämmittelyllä, ja näyttelemis-, tanssi- ja lauluharjoituksia riittää aina puoli seitsemään asti illalla.

"Sen jälkeen mennään usein vielä opiskelukavereiden kanssa teatteriin tai leffaan, tai harjoitellaan kabareeta."

Tunneilta ei saa myöhästyä sekuntiakaan. Yhden aineen tunneilta saa olla pois korkeintaan kolme kertaa.

Joitakin opiskelijoita tiukka työtahti stressaa. Kujala sanoo viihtyvänsä itse hyvin, vaikka vapaa-aika rajoittuukin viikonloppuihin.

"Ostin juuri polkupyörän, ja käyn viikonloppuna ajelemassa."

Suurin ero suomalaisten ja brittiläisten opiskelijoiden välillä on kuulemma se, että britit eivät anna rahahuolten tai tulevaisuuden näkymien masentaa.

Lainaa otetaan reippaasti, eikä kukaan pelkää jäävänsä työttömäksi valmistuttuaan.

Kujalakin on joutunut ottamaan hieman velkaa, sillä eläminen Lontoossa on todella kallista. Koulun lukukausimaksuihinkin menee reilut 1 500 euroa vuodessa.

Rahapula tarkoittaa myös sitä, ettei viikonloppuina voi rellestää ravintoloissa ja baareissa.

"Järjestämme jonkun kotona illalliskutsuja, se tulee halvemmaksi. Kokataan vaikka thai-ruokaa, jutellaan ja laitetaan kynttilät palamaan."

Sen jälkeen saatetaan mennä jazzklubille tai lounge-baariin käväisemään.

"En tiedä vielä, mistä niitä töitä valmistumisen jälkeen löytää. Mutta kyllä Lontoossa opiskelu on ollut kaiken arvoista."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi