Tiitiäisen satupuusta sanottua

"Vieläkin muistan runot ulkoa! Ja vaikka minkälaisissa yhteyksissä niitä on tullut referoitua, ja aina ne herättävät yhtä paljon sympatiaa!"

22-vuotias nainen Orivedeltä

"Näyttää kielen mahdollisuudet. Ihanaa suomen kielen verbaaliakrobatiaa."

44-vuotias nainen Helsingistä

"Nämä kielelliset ilottelut avasivat minulle oven runojenkin maailmaan."

57-vuotias nainen Kööpenhaminasta

"Helmi – runot tarttuvat, vievät mukanaan, pysyvät."

35-vuotias nainen Helsingistä

"Tämä on lastenkirjallisuutta, joka avautuu aikuiselle pätkittäin, kun elää vanhemmaksi. Lapsena suosikkejani olivat Herra Pii Poo ja Jaakko Vaakko Vesirotta (osaan ne vieläkin ulkoa, ja poikanikin osasi ne jo kaksivuotiaana ulkoa ja nauroi katketakseen kun Pii Poo kuoli myöhemmin). Teini-iässä kolahti yllättäen elefantti, jolla ei ollut nimeä; se oli ensimmäinen kerta, kun joku taide-elämys itketti. Nykyään vanhempana taide itkettää harva se päivä, mutta onneksi Kirsi Kunnaksen nerokkaat sanakäänteet myös naurattavat salaviisaudellaan."

32-vuotias nainen Helsingistä

"Lapsen mieleen sointuvaa ja yllätyksellistä, rikasta tarinaa."

39-vuotias mies Helsingistä

"Klassikko, jota ilman ei yksikään sukupolvi tule toimeen!"

39-vuotias nainen Oulunsalosta

"Runokokoelmista ihmeellisin: miten kieli kiemurtaa ja elää! Monet ovat jääneet mieleen ja elämään: Haitulan hassutukset, Peikon kosioretki, Tunteellinen siili ja tietysti Jaakko Vaakko Vesirotta. Vitsikäs kuvitus on pisteenä iin päällä."

44-vuotias nainen Helsingistä

"Alkoi aina itkettää Tunteellinen siili -runon kohdalla."

28-vuotias nainen Helsingistä

"Tiitiäisen satupuu pitäisi laittaa mukaan äitiyspakkaukseen."

33-vuotias nainen Helsingistä

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi