Tykinkantaman päässä Eduskuntatalosta

Virallisesti puhuttiin Porkkalan vuokra-alueesta

PORKKALA. Perjantaina, 29. syyskuuta 60 vuotta sitten Suomi pelkäsi. Neuvostoliitto alkoi miehittää tuhannen neliökilometrin aluetta aivan Helsingin kupeessa. Porkkala oli välirauhansopimuksen määräysten mukaan joutunut puna-armeijan haltuun.

Ennen rajojen sulkemista alueelta oli nopeasti evakuoitu 8 300 asukasta.

Porkkalan lisäksi Neuvostoliitolle luovutettiin satamatilaa sukellusveneitä varten Helsingistä, Hangosta, Turusta ja Maarianhaminasta. Myös Malmin lentokenttä muuttui suljetuksi alueeksi ja siirtyi valvontakomission käyttöön.

Paasikivi kuvasi tuolloisia tuntojaan näin: "Hirmuinen! Hirmuinen! – – Kysymys on, voiko Suomen kansa tämän jälkeen kansana elää. Porkkala, kontrolli, sekaantuminen meidän sisäisiin asioihin – –"

Pian ensimmäiset tykit oli jo suunnattu Helsinkiin: ne olivat niin lähellä, että olisivat voineet konkreettisesti hajottaa eduskunnan.

Neuvostoliiton läsnäolosta käytettiin termiä vuokraus, mutta Mannerheim katsoi muistelmiensa mukaan, että niin kauan kuin maassa on neuvostojoukkoja, Suomi on miehitetty maa.

Suomalaiset pelkäsivätkin koko maan valtaamista.

Miehitys nakersi länsimaiden uskoa Suomeen itsenäisenä valtiona ja vaikeutti Suomen lännensuhteiden rakentamista.

Neuvostojoukot saivat saapua Porkkalaan myös Helsingin läpi, ja nämä marssit arvioidaan miehityksen kriittisimmäksi vaiheeksi. Jos joukot olisivat Hietalahdessa kääntyneet keskustaan eivätkä Kirkkonummelle, pääkaupunki olisi ollut pulassa, sillä Suomen parhaat joukot olivat tuolloin Lapissa. Helsingin läpi marssi kaikkiaan 15 000 sotilasta.

Neuvostoliitto halusi Porkkalan sulkeakseen Suomenlahden ja turvatakseen laivaliikenteensä Itämerelle.

Tukikohta antoi myös vankan nojan valvontakomission (22. 9. 1944–26. 9. 1947) toimille: kuulusteluille, pidätyksille ja sensuurille.

Porkkala oli massiivisesti varustettu. Tukikohdassa oli tykkejä, panssarivaunuja, sotilaita, huoltojoukkoja ja perheitä, kaikkiaan 40 000 ihmistä. Sotilaita oli 30 000.

Tukikohta kenttälinnoitettiin aluksi siilipuolustusasemaksi vuosina 1944–1945. Maailmansodan päätyttyä puiset taisteluasemat alkoivat rapistua.

Myöhemmin Upinniemeen rakennettiin sotasatama ja huoltosatama. Maa-alueen kantalinnoittaminen betonilla alkoi syksyllä 1951 kylmän sodan kiristäessä ilmapiiriä.

Porkkalaa varustettiin myös ydinsodan varalta, ja sinne louhittiin ydinpommin kestävä komento- ja viestikeskusluola.

Kun vuonna 1994 Neuvostoliiton entisistä sotilastukikohdista tehtiin kansainvälinen tutkimus, Porkkalasta raportoitiin sinappikaasulöytö. Tämän taistelukaasun käyttö kiellettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Porkkala oli myös valtava vakoilukeskus, jossa vakoilijoita kestittiin ja koulutettiin. Yksi suurvakoilijoista, kapteeni Martti Salo, sanoi, että yleinen ystävällismielisyys Neuvostoliittoa kohtaan sai hänet värväytymään vakoilijaksi.

Vuokra-ajaksi määrättiin 50 vuotta, ja vuokrakauden piti päättyä kymmenen vuotta sitten, lokakuun 1. päivänä vuonna 1994. Neuvostoliitto kuitenkin luopui Porkkalasta Hruštševin tahdon mukaisesti vuonna 1956, Paasikiven uran huipentumana. Hintana oli yya-sopimuksen pitkäaikainen jatkaminen.

Tukikohdasta luopumisen teki Neuvostoliitolle mahdolliseksi asejärjestelmien kehitys.

Lähteet: Leskinen–Silvast: Suljettu aika, Lauri Hyvämäki: Vaaran vuodet, Aulis Blinnikka: Valvontakomission aika,

Mannerheim: Muistelmat

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi