Uiminen Vuoksen yli oli ainoa pelastus

Mikko Pohtola tapasi Äyräpäässä entisiä vihollisia

ÄYRÄPÄÄ. Lähes taukoamaton jyske jatkuu Äyräpään harjulla neljättä päivää. Puna-armeija on jo lossirannassa ja kirkon raunioilla. Suomalaisilla on enää kapea kaistale harjun ja Vuoksen välissä.

Korpraali Mikko Pohtola juoksee henkensä hädässä Vuoksen vesirajassa. On pimeää, vaikka on päivä. Ilma on täynnä savua, pölyä ja rapaa.

On perjantai 7. heinäkuuta 1944. Lähetiksi joutunut panssarintorjuntamies juoksee tykkiasemalta kohti komentopaikkaa eikä edes huomaa vuotavansa verta. Pohtola on hakemassa tuliapua ja uutta kranaattilaatikkoa.

Neuvostoarmeija aloitti suurhyökkäyksensä Äyräpäähän tiistaina 4. heinäkuuta. Samana päivänä alkoi 18-vuotiaan Pohtolan lyhyeksi jäänyt sota.

Seitsemäs heinäkuuta tunnelma on kaoottinen. Suomalaisten hallussa oleva alue pienentyy koko ajan. Osa miehistä on paniikissa ja jättää asemansa. Kolmisenkymmentä suomalaista jää vangiksi.

Edellisenä päivänä toisen divisioonan komentaja, kenraalimajuri A.-E. Martola, ehti antaa joukoille käskyn vetäytyä, mutta armeijakunnan komentaja, kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuo, vaati sillanpään pitämistä.

Vuoksen yli kulkenut lossi on tuhottu, eikä veneitä ole. Muutaman kymmenen metrin päässä on neuvostoarmeija, takana satoja metrejä leveä joki. Ainoa pakokeino on uida yli, mutta kaikki eivät osaa uida.

Kun Pohtola tulee komentopaikalle, pataljoonankomentaja, kapteeni Aimo Raassina huudahtaa: "Poika, perhana, sinustahan tulee verta!"

Vasta nyt nuori mies huomaa haavoittuneensa kranaatinsirpaleista. Hän saa ensiapupakkauksen, menee rantaan ja riisuu uimahoususilleen.

60 vuotta myöhemmin Pohtola seisoo rauhallisen Vuoksen rannalla ja katsoo Vasikkasaareen. Hän näyttää kiven, jolta hyppäsi veteen.

Vastarannalle on parisataa metriä. "Tähän virtaan jäi moni", Pohtola miettii.

Pohtolaa auttoi uintimatkalla sotilas, jota oli ammuttu keuhkoon. Pohtola seurasi verivanaa Vuoksen yli.

"Veteen iskeytyneet kranaatit tuntuivat sähköiskuilta."

Miehet pääsivät saareen, kiipesivät männynjuuria pitkin rantaan ja menivät omiin kuoppiinsa odottamaan, että keskitys loppuisi.

"Vasikkasaareen ammuttiin koko ajan tykeillä. Saari ikään kuin keinahteli. Siellä juoksi alastomia miehiä sirpalesateessa", Pohtola kertoo.

Tulituksen loputtua Pohtola nousi katsomaan kuoppaa, johon häntä auttanut mies oli mennyt, mutta kuoppaa ei enää ollut.

Lopulta Pohtola pääsi kahlaamalla Vuosalmen kylän puolelle, jossa lääkintämiehet olivat vastassa ja antoivat alastomille miehille asetakit.

Vuosalmesta matka jatkui Sairalan asemalle ja Tampereelle sotasairaalaan.

Äyräpään harjulla on vielä jäljellä taisteluhautoja. Komentopaikkakin löytyy. Harjulta avautuu upea maisema Vuoksen yli.

"On täällä ihmeen hiljaista. Ja kaunista", Pohtola miettii.

Hän kulkee taisteluhautaa pitkin tykkiasemalle ja näyttää, kuinka lähellä vihollinen silloin oli. "Ilmeetkin pystyi näkemään."

Entinen vihollinen seisoo nyt Pohtolan rinnalla lossirannassa ja itkee. Liikuttunut Pavel Kopejkin kertoo, kuinka hän 21-vuotiaana kersanttina vei veneellä viestikaapelia Vuoksen yli.

"Tuolta metsästä tuli tosi kova tulitus meitä vastaan. Kuolleita ja haavoittuneita oli joka puolella", Kopejkin muistelee.

"Ihanaa, että nyt voimme kätellä", hän sanoo.

Samaa mieltä on Jevgenina Zolotnitskaja, sanitääri, joka haki venäläisiä sotilaita turvaan veneellä ja uimalla.

"Kun olimme menossa Vuoksen yli, lentokoneet lensivät matalalla ja välillä piti sukeltaa jokeen", valkohapsinen nainen muistelee. "Kerran vene oli niin täynnä haavoittuneita, että sitä piti työntää."

Zolotnitskajakin haavoittui 7. heinäkuuta. "Lievästi. En lähtenyt taistelupaikalta, sillä haavoittuneet piti hakea pois", 88-vuotias vanhus toteaa.

Pohtola kertoo haavoittumisestaan ja venäläisestä vangista.

"Aina sitä vähän järkyttyy, kun tulee tänne", hän sanoo.

"Tämä oli yksi niistä tärkeistä paikoista, joihin venäläisten yritykset kilpistyivät. Sai olla siinä mukana. Toisaalta jokainen jollakin tavalla rukoili pelastumista. Sitä tuli luvattua kaikkea."

Pohtola, Kopejkin ja Zolotnitskaja juovat maljan Vuoksen rannalla.

Lähteet ja taustatiedot: Raunio ym. (toim.): Jatkosodan historia; Rautala Ari: Sotiemme taistelupaikoilla, Gummerus 2002; Kärkijoukkue: Jatkosota-dvd- ja verkkoaineisto (www.suomensodat.com); Ari Raunio; Leo Skogström; Jyri Paulaharju.

Palaute: hs.jatkosota@sanoma.fi

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi