Unelma omasta talosta

"Joka tytön unelma: oma pieni koti kaikkine tykötarpeineen", kirjoittaa 37-vuotias espoolaisnainen Helsingin Sanomien lastenkirjakyselyssä Marjatta Kurenniemen (1918-) Onneli ja Anneli -kirjoista.

Onnelin ja Annelin talo (1966), ensimmäinen neljästä Onneli ja Anneli -kirjasta, kertoo siitä, kuinka ystävykset löytävät tieltä salaperäisen kirjekuoren. "Rehellinen löytäjä saa pitää", kuoressa lukee. Sisältä löytyy kaksi punaisella silkkinauhalla sidottua setelinippua.

Tytöt ostavat Rouva Ruusupuulta talon, joka on rakennettu varta vasten kahdelle pienelle tytölle: vaatekomerossa riippuu kaksi sadeviittaa ja kaksi olkihattua, lintuhäkissä laulaa kaksi sitruunankeltaista undulaattia ja ruusukukkaiseen makuuhuoneen on sijattu kaksi vuodetta.

Vaikka Kurenniemen maailmaa on sanottu keskiluokkaiseksi ja sukupuolirooleiltaan varsin perinteiseksi, se on toisaalta myös viehättävän anarkistinen. Koska Annelin vanhemmat asuvat eri taloissa ja ovat hyvin kiireisiä, isä luulee, että Anneli on äidin luona Kissanminttutiellä, ja äiti luulee, että Anneli on isän luona Pihlajanmarjakadulla.

Onneli taas on ison sisarusparven keskimmäinen, niin ettei kukaan koskaan huomaa, missä hän kulloinkin on. Niinpä kaksi pientä tyttöä saavat asua yksin omassa talossaan.

Onneli ja Anneli -kirjat ovat puolisatuja tai saturomaaneja, joissa fantasia ja todellisuus kohtaavat. Monia vastaajia viehätti juuri se seikka, että kahdelle aivan tavalliselle tytölle voi tapahtua kaikkea mielikuvituksellista.

Naapurissa asuvat neidit Tingelstiina ja Tangelstiina, joiden puutarhassa kasvaa kaikkia mahdollisia koristeita joulukuusennauhoista paukkuserpentiiniin. Myöhemmissä nonsense-runoissaankin Kurenniemi, 1950-luvun satumodernismin edelläkävijä, kuvailee tingelistangelis-puutarhaa, jossa kasvaa "Ilmapallot ja vappuhuiskut / tikkarit, purkat ja neekerimuiskut".

Tangelstiinan kanat munivat yllätysmunia, joiden sisältä voi ilmestyä mitä tahansa – tietenkin saajan toiveen ja tarpeen mukaan.

Ja kun Onnelin ja Annelin talvessa (1968) Ruusukujalle ilmestyy koditon Vaaksanheimon perhe, osoittautuu lastenhuoneen täydellisesti kalustettu nukkekoti juuri oikean kokoiseksi.

"Kunpa pääsisi asumaan samalle kujalle", huokaa 55-vuotias helsinkiläisnainen.

Sarja perustuu Helsingin Sanomien kyselyyn, jossa lukijat kertoivat lasten- ja nuortenkirjasuosikeistaan.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi