Vasemmiston muistolle

Suomalainen vasemmisto menehtyi illansuussa 7. kesäkuuta pitkällisen kriisin murtamana. Kirjoittaisitko sille tänään muistovärssyn? Lähiomaiset ja rakkaat viholliset sanailivat näin omansa.

Raimo Ilaskivi, ylipormestari, entinen kansanedustaja ja europarlamentaarikko (kok):

"92 vuotta jaksoit herättää toivoa, mutta vähitellen voimasi hiipuivat ja Toivon airueet löytyivät muualta. Sinä kuolit yhteiskunnan rakennemuutoksen myötä, ei Sinulle enää elintilaa jäänyt. Mutta ehdimme me poliitikkoina taistella, joskus kovinkin sanoin, äänestellä, minä jaa- ja Sinä ei-nappia painaen. Yksityishenkilöinä juttelimme, nauroimme, tulimme toimeen – siitä haluan kiittää samalla kun lasken tulipunaisen ruusun pian unohduksiin jäävälle hautakummullesi."

Arja Alho, entinen kansanedustaja (sd), vapaa kirjoittaja ja tutkija:

"Vanha vasemmisto on kuollut. Uusliberalismin vastavoimaksi on syntynyt uusvasemmisto. Vastasyntyneellä ei ole vielä nimeä.

Vainajan perinnöstä otetaan rauhaan ja kumppanuuteen, tasaveroiseen ja yhteisvastuulliseen ihmisten kohteluun perustuvat arvot. Kasvuohjelma muodostuu markkinarauhan takaamisen sijaan kestävän kehityksen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden perustalle.

Sodanjälkeisen sosialidemokraattisen rakentajasukupolven muistoa kunnioittaen, virheistä oppineena,

Arja Alho."

Sampo Terho, varalla uuteen Euroopan parlamenttiin (perus), tietokirjailija, Maanpuolustuskorkeakoulun tutkija:

"Olit vilkas aikasi lapsi, mutta kohdusta saakka kannoit kuolemasi itua. Ei kukaan sinua seurannut ilosta vaan pulasta; proletaari vaati solidaarisuutta ollakseen porvari. Suomi rikastui ja sinikaulukset katosivat, punaliput haalenivat, agitaattorit vaikenivat. Muistosi on oleva voimakas mutta puistattava kuin katovuosien."

Anna Kontula, Tampereen kaupunginvaltuutettu (vas) ja puoluevaltuuston jäsen, tutkija:

"Aave kummittelee Euroopassa – vasemmiston aave."

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi