Vauhdikas kesäjännäri!

Siitä on nyt pari vuotta.

Silloin puuhakas liikemiesten remmi ryhtyi tuumasta toimeen.

Heillä oli tavoite.

Se oli miesten omia sanoja lainaten: saada Suomeen porvarihallitus.

Remmissä olivat keskeisesti mukana Kalustetalo Maskun ja ”Suomen suurimman ostoskaupungin” Ideaparkin suuromistaja Toivo Sukari, halpatavaraketju Tokmannin Kyösti Kakkonen sekä Nova Groupin Tapani Yli-Saunamäki ja Arto Merisalo.

Nova Group – sen toimialaahan on ollut toimitilavälitys ja -rakentaminen, siis juuri sellainen bisnes, joka tarvitsee suotuisia kaavoituspäätöksiä.

Niitä on tietysti tarvinnut myös kolmea uutta ostoskaupunkia suunnitteleva Ideapark ja rytinällä koko maahan laajentunut Tokmannikin.

Ulkopuolisen ytimekäs selvitys Nova Groupista valottaa remmin sisäisiä suhteita:

Nova Groupin, jonka pääala oli maankäyttö ja rakentamisen asiantuntijapalvelut eli kaavoitus- ja maankäyttösopimusten hierominen kuntien kanssa, toimitusjohtajana toimi Tapani Yli-Saunamäki. Yrityksen omisti tasaosuuksin Aija Merisalo ja Pasi Hakala. Nova Kiinteistökehitys Oy:n toimitusjohtaja oli Arto Merisalo, toisen omistajan puoliso.

Toivo Sukari ja Kyösti Kakkonen olivat Nova Kiinteistökehityksen suurasiakkaita.

Helsingin käräjäoikeus asetti 15. kesäkuuta 2009 yritysryhmän kaksi yritystä – Nova Group Oy ja Nova Kiinteistökehitys Oy – konkurssiin.

Tiedot on kirjattu Wikipediaan.

Ja siitä tavoitteesta vielä.

Jos todella vetäisimme mutkat suoriksi, voisimme tietysti väittää, että oikeasti miesten tavoitteena oli saada aikaan päätöksiä, jotka tukisivat heidän liikeideoitaan – mutta emmehän me niin voi sanoa. Liikemiehethän ovat kieltäneet sellaisen tyystin.



Loppuvuodesta 2006, kun Nova Group vielä porskutti, Sukari, Kakkonen, Yli-Saunamäki ja Merisalo perustivat Kehittyvien maakuntien Suomi -yhdistyksen (KMS).

Puolet remmistä kun on maakunnista.

Heti seuraavana vuonna, siis vuoden 2007 eduskuntavaaleissa, Kehittyvien maakuntien Suomi -yhdistys jakoi yhteensä yli 400 000 euroa vaalitukea kaikkiaan 54 ehdokkaalle. Yksittäisistä ehdokkaista eniten sai tukea kokoomuksen Marja Tiura (20 000 euroa). Suurin osa tuetuista oli kuitenkin keskustan ehdokkaita.

Yli-Saunamäki toimi ryhmässä eräänlaisena ”pelaaja-agenttina”, sillä hän valitsi sanojensa mukaan 95 prosenttia tukea saavista ehdokkaista.

Hyvin valitsikin!

Tuetuista peräti 12 päätyi kantamaan Suomen ministerinsalkkua.

Vai sanoisimmeko kehittyvien maakuntien ministerinsalkkua?

Emmehän me niinkään tohdi sanoa.

Joka tapauksessa.

Remmi sai maahan haluamansa porvarihallituksen – mutta riemua ei ehtinyt kestää kuin runsaan vuoden.



Toukokuussa 2008 keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli möläytti Ylen toimittajalle, ettei hän ollut täyttänyt vaalirahailmoitusta lainmukaisesti, sillä siitä ei seuraa rangaistusta.

Kalli oli saanut KMS:n rahaa 10 000 euroa.

Kallin tunnustuksesta alkoi valtava mediamylläkkä.

Yli-Saunamäen ja kumppaneiden nimet kaivettiin esiin, ja heistä tuli koko maan kummisetiä.

Ainakin Sukari päätyi julkisuudessa lausumaan katumuksen sanoja siitä, että lähti mukaan KMS:n toimintaan.

Voi raukkaa.

Tässä kohdassa on tärkeää muistaa, että ei touhussa tosiaan mitään laitonta ollut. Vaalirahaa saa antaa ja ottaa.

Jotain luonnotonta siinä kyllä on: Poliitikot väittävät, etteivät ole lahjottavissa. Silti he peittelevät sitä, keneltä saavat lahjoituksia.

Kun he saavat salaa lahjoituksia liikemiehiltä, ei voi olla syntymättä kuvaa, että liikemiehet pystyvät ohjailemaan poliitikkojen päätöksiä.

Vai voiko?

Kun vastaavaa tapahtuu ulkomailla, siitä saattaa suomalainenkin käyttää ulkomaalaisperäistä sanaa korruptio.



Tänä kesänä vaalirahakeskustelu räjähti uudestaan, kun paljastui, että keskusta on saanut edellä mainitulta Nova Groupilta 125 000 euroa.

Siis koko keskusta puolueena oli saanut.

Ero vuoden takaiseen on se, että nyt meuhkataan yksittäisten edustajien tukien sijaan puolueiden saamista tuista.

Ja siis varsinkin keskustan saamasta tuesta. (Meuhkattaisiin varmasti muistakin, mutta muut puolueet eivät ole joutuneet tuleen eivätkä itse avautuneet asiassa.)

Keskiöön nousi Kuntien eläkevakuutuksen (Keva) rooli vaalirahoituksen suhmuroinnissa.

Paljastui, että Kevan entinen toimitusjohtaja, keskustalainen Markku Kauppinen, oli ollut läsnä useissa tilaisuuksissa, joissa oli todennäköisesti sovittu vaalirahajärjestelyistä.

Mitä se saattoi tarkoittaa?

Sitä, että eläkkeenmaksajien varoja oli sekoitettu vaalirahoitukseen. Se oli toki vain epäilys, mutta sai Kauppisen eroamaan tehtävistään.

Oma lukunsa tarinassa on ollut Rovaniemen kelkkatehdas. Lainataan taas vähän puolueetonta lähdettä eli Wikipediaa:

Nova Group rakensi Rovaniemelle kelkkatehtaan, jonka rahoittajana toimi Kuntien eläkevakuutus. Tehtaan avajaisiin 5.5.2008 osallistuivat [keskustalainen elinkeinoministeri] Mauri Pekkarinen ja Nova Kiinteistökehitys Oy:n toimitusjohtaja Arto Merisalo.

Kelkkatehdas on koko sopan kannalta olennainen, koska se antaa aiheen epäillä, että vaalirahoittajat ovat todella onnistuneet jouduttamaan itselleen mieluisia kaavoituspäätöksiä.

Nova Group rakennutti Rovaniemelle suuren kiinteistön – ja samaan aikaan kaavoituksesta päättäneessä Rovaniemen kaupunginvaltuustossa istui KMS:n tukemia henkilöitä.

Kelkkatehtaan nousuun osallistui olennaisesti kaksi keskustan ministeriä. Peruskiven muurasi ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen, ja harjannostajaisissa puhui siis Mauri Pekkarinen.

Molemmat saivat tehdashanketta ajaneelta Novalta kymppitonnin lahjoitukset.

Sattumaako?

Kuntien eläkevakuutuksen kannalta Rovaniemen tehdaskauppa on kiusallinen siksikin, että se on sijoituksena erittäin kyseenalainen.

Helsingin Sanomien heinäkuun puolivälissä haastattelemien kiinteistöasiantuntijoiden mukaan tehdasta kaupiteltiin sijoittajille Suomessa ja Euroopassa, mutta siitä kieltäydyttiin ylihintaisena. Hanke ei kiinnostanut siksikään, että mukana oli Nova Group ja talousrikoksista tuomittu Arto Merisalo.

Niin. Miksi Keva siis halusi sijoittaa usean sijoittajan epäilyttävänä pitämään kohteeseen?

Jännärissä on seikkaillut myös salaperäisiä hahmoja ja vempeleitä, joista odotetaan yhä lisävihjeitä.

Kuka on tyylikkäissä silmälaseissa kaljaa Manalassa tarjoileva liikemies Juha Kajo, joka tuntuu olevan hyvää pataa monien poliitikkojen ja turvallisuusviranomaisten kanssa?

Entä mikä merkitys on pesukoneilla, jotka Nova Kiinteistökehitys lahjoitti Marja Tiuran sydäntä lähellä olevalle Anna Tapion koululle – joka tunnetaan myös Suomen ainoana kotitalouspainotteisena peruskoululaisten sisäoppilaitoksena?



Tulevaisuus voi tarjota tarinaan vielä häikäiseviä käänteitä, mutta esitetään jo diagnoosi.

Vaalirahakohu on luonut kaksi uutta oireyhtymää, jotka ovat luontevia etenkin keskustan johtohahmoille.

Puoluesihteeri Jarmo Korhonen on potenut perunakuoppaoireyhtymää, josta kärsivä henkilö kaivautuu syvälle maahan, morkkaa etelän mediaa eikä suostu vastaamaan soittopyyntöihin.

Pääministeri Vanhasen kohdalla huolta on herättänyt 53-vuotiaan miehen pätkivä muisti. Vanhasen tuntuu olevan äärimmäisen vaikeaa muistaa, keitä hän on tavannut ja mistä hän on heidän kanssaan puhunut.



Parannuskeino pitäisi olla luvassa. Lauri Tarastin työryhmä säätää parhaillaan uutta vaalirahoituslakia, jonka mukaan puolueiden on todennäköisesti paljastettava saamansa yli 5 000 euron tuet.

Ehkä laki samalla tuo selkoa yrityksistä, jotka ovat keränneet puolueille rahoitusta esimerkiksi seminaareja järjestämällä. Toivoa sopii lain myös avaavan sitä, kuinka paljon Sdp:n ja vasemmistoliiton saamasta ammattiyhdistystuesta valuu puolueiden vaalityöhön.

Hyvin epävarmaa on, pureeko hoito lainkaan perunakuoppaoireyhtymään tai keski-ikäisen pätkivään muistiin.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi