Viipuri elää yhdistyksissä ja yrityksissä

 Viipuri oli ennen sotia Suomen kansainvälisin ja toiseksi suurin kaupunki. Vuonna 1939 kaupungin asukasluku oli 86 000 ja kaupungissa puhuttiin neljää kieltä: suomea, ruotsia, saksaa ja venäjää.

Jos kaupunki olisi jäänyt suomalaisille, se olisi todennäköisesti merkittävä liike-elämän keskus ja pääkaupunkiseudun vahva haastaja. Viipurilaisia olisi eräiden arvioiden mukaan 200 000–300 000.

Viipuri ei ollut suuri teollisuuskaupunki, mutta sitäkin merkittävämpi satama- ja kauppakeskus. Kaupungissa oli 15 tukkuliikettä ja yli kuusisataa erilaista liikettä ja sekatavarakauppaa.

Joukkoon kuuluivat monet nykyisetkin liikeyritykset, kuten vuonna 1790 perustettu Hackman & C:o, vuonna 1849 Viipurin Havin kaupunginosaan siirtynyt Havin kynttilätehdas sekä vuonna 1868 perustettu Starckjohannin rautakauppa.

Sotien jälkeen monet yritykset siirsivät toimintonsa yleensä joko Lahteen tai Helsinkiin. Tästä johtuvat Helsingin katukuvassa monet viipurilaiset nimet, kuten Wiipurin erikoiskorsettiliike, Viipurin hautaustoimisto sekä Viipurin leipä.

Myös monet viipurilaiset yhdistykset jatkoivat toimintaansa Helsingissä: partiolippukunta Wiipurin metsänkävijät, urheiluseura Wiipurin urheilijat sekä Wiipurin soitannollinen kerho. Entisten viipurilaisten yhdistyksiä on noin 25–30.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi