Viipuri menetettiin muutamassa tunnissa

Ammustäydennystä saatiin vasta omia aseella uhaten – liian myöhään

 Kun Neuvostoliitto mursi suomalaisten asemat Kuuterselässä 13. kesäkuuta, Mannerheim käski arvovaltasyistä pitää Viipurin – saarrettunakin – vaikka kaupunki sijaitsi vesistöön nähden väärällä eli vihollisen puolella puolustuslinjaa.

"Suomen Lukon" turvaksi siirrettiin Aunuksen korvista keväällä koottu 20. Prikaati, joka ei vielä ollut ehtinyt hitsautua yhteen, eikä tiennyt kaupunkisodasta mitään. Ammustäydennystä luvattiin perillä.

Maailmanlopun näky lamasi taisteluhenkeä jo saapuessa: asukkaat olivat paenneet ja ammusjunan räjähdys särkenyt ikkunat. Lasimurskan seassa kahlasi hermonsa menettäneitä karkureita hokien "ryssän ylivoimaa". Torilla makasi partaisia miehiä ryystäen kadulta viinaa, jota virtasi sotapoliisin rikkomasta Alkon varastosta.

Prikaati ehti perille vain kahdeksan tuntia ennen taisteluja. Linnoittaminen jäi kesken.

Kesäkuun 20. päivän aamuna venäläisten tykit ja panssarit avasivat tulen Ristimäen etupuolella. Suomalaisilla oli liian vähän tykkejä. Ammusvarikon virkaintoinen päällikkö ei antanut puuttuvan lomakkeen takia täydennystä kuin aseella uhaten – liian myöhään.

Jo venäläisten tiedusteluhyökkäys puoliltapäivin sai osan puolustajista pakokauhun valtaan. Hätääntynyt sotamies alkoi huutaa perääntymiskäskyä, vaikka sellaista ei ollut annettu. Alkoi paniikinomainen pako venäläisten panssarien edessä. Kauhua lisäsi ajatus perääntymisestä veden varaan.

Ammusten loppuessa alkoi yleinen vetäytyminen, viestiyhteydet katkesivat ja loputkin vastahyökkäykset murrettiin. Vain radan pohjoisenpuolinen pataljoona piti asemansa.

Prikaatin komentaja, eversti Armas Kemppi uhkasi masentuneena ampua itsensä, mutta adjutantti käänsi hänen päänsä.

Kello 16.50 suomalaiset pioneerit räjäyttivät linnansillan. Pian salossa liehuisi punalippu.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi