Viipurinlahden ylimeno jäi puna-armeijalta yritykseksi

 Neuvostoliitton suurhyökkäys jumi kesäkuun lopulla paikoillaan: Viipuri oli menetetty, mutta Talissa ja Ihantalassa suomalaiset pitivät sitkeästi puoliaan.

Neuvostojohto päätti yrittää samanlaista koukkausta kuin talvisodassa. Oli tarkoitus ylittää Viipurinlahti saarelta saarelle ja luoda länsirannalle sillanpää.

Sillanpäästä tie avautuisi Talin–Ihantalan taistelijoiden sivustaan sekä Helsinkiin.

Viipurinlahden ylitystä sekä jatkohyökkäystä varten sodanjohto perusti Leningradin rintaman yhteyteen uuden armeijan, 59. armeijan. Siihen kuului 15 000 miestä.

Uuraan kohdalla venäläiset saivat vastaansa Ratsuväkiprikaatin, lännempänä Rannikkotykistörykmentti 22:n. Taistelujen loppuvaiheessa Viipurinlahtea puolusti myös saksalainen Greif-divisioona.

Taistelut alkoivat kesäkuun viimeisenä päivänä, jolloin venäläiset yrittivät turhaan vallata Uuraan edustalta Suonion- ja Ravansaaret sekä lännempää Teikarin.

Heinäkuun 4:s oli menestyksekkäämpi: puna-armeija sai haltuunsa Suonion- ja Ravansaaret sekä kolme muuta.

Teikarin puolustajat sen sijaan pitivät pintansa. Saaren hallinta muuttui arvovaltakysymykseksi: kolmannen ja ratkaisevan valtausyrityksen johti henkilökohtaisesti 59. armeijan komentaja kenraaliluutnantti Korovnikov.

Viipurinlahden taistelut laantuivat asemasodaksi 10. heinäkuuta. Puna-armeija valtasi noin 20 saarta, mutta päätavoitettaan sillanpäätä mantereell se ei saavuttanut.

Taistelujen erityispiirre oli vesi: pakoon pääsi vain uimalla tai veneellä. Venäläisten tappiot olivat vajaassa kahdessa viikossa noin 3 000 sotilasta, suomalaisten ja saksalaisten pitkälti toistatuhatta.

Lähteet: Kärkijoukkue: Jatkosota-dvd- ja verkkoaineisto (www.suomensodat.com); Lappalainen: Viipurinlahti kesällä 1944; Raunio ym. (toim): Jatkosodan historia.

Palaute:

hs.jatkosota@sanoma.fi

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi