Villikanit valtasivat Helsingin

Kanit levisivät koko niemelle 30 vuodessa erityisesti Kyläsaaresta

 Villikani on valloittanut Helsingin.

Kaniinin levinneisyys on laajentunut 2000-luvulla nopeasti. Yhtenäinen kanialue ulottuu nyt Helsingin eteläosista pohjoiseen Pakilaan ja Pitäjänmäelle. Yksittäisiä otuksia on havaittu Espoon ja Vantaan puolelta.

Vapaaksi päässeistä kaneista on havaintoja eri puolilta pääkaupunkiseutua jo vuosikymmenten takaa.

Villiintyneitä kaneja on näkynyt niin mantereen puolella kuin joillakin Helsingin edustan saarilla.

Varhaisia havaintopaikkoja olivat Kyläsaari, Hernesaari ja Tapaninvainio 1980-luvulla sekä Kivinokka ja Pasila jo 1970-luvulla. Kaneja on villiintynyt muuallakin, kuten yhdellä Kirkkonummen saarella 1970-1980-luvuilla.

Uusia karkulaisia pääsee kaupunkiluontoon jatkuvasti. Pääkaupunkiseudulla otetaan joka vuosi kiinni 10-20 kesykania.

Valtaosa pienistä kaniyhdyskunnista hävisi pian, kuten pienille kannoille usein käy.

Joukossa on kuitenkin poikkeus, Kyläsaari. Kyläsaaren alueelta löytyi kaneille niin ruokaa kuin suojapaikkoja. Se oli näet kanien villiintymisen aikoihin rikkakasvikenttien vallassa.

Villikanien yhdyskunta eli kymmenisen vuotta pienellä alueella. Asetelma muuttui 2000-luvun alussa, kun Arabiassa rakennettiin voimallisesti. Kanit alkoivat levitä kovaa vauhtia lähiympäristöön.

On myös mahdollista, että villikanien kantoja on muodostunut useammalle kuin yhdelle alueelle Helsingissä. Villikaneja on nykyään runsaasti Sörnäisten Itäväylän liittymäalueella, Töölönlahden ympäristössä, Alppilassa, Pasilassa, Kalliossa, Hietaniemessä, Kaisaniemessä sekä Oulunkylän, Vallilan, Kumpulan ja Ruskeasuon siirtolapuutarhoissa.

Lyhyt ja leuto talvi 2006-2007 oli villikaneille edullinen. Aavistella vain voi, miten kanikanta kasvaa 2007-2008.

Villikani on ruoan suhteen vähemmän kranttu kuin puutarhoissa aiemmin tihustellut rusakko. Sille kelpaavat lukuisat kasvilajit. Kesällä kani puputtaa enimmäkseen heiniä ja ruohoja. Talvella villikani syö puiden ja pensaiden kuorta, silmuja, neulasia ja versonpäitä.

Keväällä villikanit etsivät vaihtelua talvikauden niukkuuteen. Ne syövät hanakasti sipulikukkia, perennoja ja aikaisia kesäkukkia.

Menneen talven aikana tiheimmiltä kanialueilta paljastui melkoisia tihutöitä. Puita ja pensaita oli kaluttu armotta.

Tuhot olivat suurimpia Sörnäisissä, missä jouduttiin kaatamaan 70 villikanien nakertamaa jalavaa. Kookkaiden puiden rungot oli kaluttu tyven ympäri 30-60 sentin korkeudelle.

Myös Töölönlahden ympäristössä sekä Alppipuistossa ja Leninin puistossa kanit olivat urakoineet. Nuoret pensaat oli paikoin nirhitty maata myöten. Myös havukasvien, kuten tuijien, vuorimäntyjen ja katajien, neulasia oli syöty.

Villikanit elävät yhdyskunnissa. Elinpaikaksi villikanit hyväksyvät monenlaiset paikat: puistot, hautausmaat, asuntoalueet, teollisuusalueet, joutomaat ja siirtolapuutarhat.

Olennaista on, että alueella on koloja tai mahdollisuus niiden tekemiseen. Talven varalle täytyy myös löytyä sopivaa ruokaa. Puutarhakasvit sopivat tähän mainiosti.

Kaupunkimetsissä villikaneja ei juuri näy. Metsiköiden reuna-alueilla ja pienialtaissa metsiköissä ne voivat kuitenkin viihtyä, kuten Ilmalassa ja Vanhassakaupungissa.

Kaupunkimiljöö tarjoaa villikaneille otolliset olot. Ihmisen nurkista löytyy ruokaa ja usein myös suojapaikkoja.

Petoja kaupunkialueella on suhteellisen vähän. Kaneja saalistavat kettu, kanahaukka, huuhkaja ja näätäeläimet.

Huuhkajien runsastuminen Helsingissä osuu yhteen kanikannan kasvun kanssa.

Villikanien leviämisen vauhti antaa viitteitä tulevasta. Ellei villikanien kantaa rajoiteta, on pieni pupujussi pian tuttu Vantaalla ja Espoossa.

Riistaeläintieteen opiskelija Päivi Leikas ja yliopistonlehtori Petri Nummi työskentelevät Helsingin yliopistossa metsäekologian laitoksella.

Leikas valmistelee maisterin tutkielmaa villikanista. Nummi vetää Selkärankaistulokkaat -hanketta.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.tiede@sanoma.fi